Pääsivulle
Itäkaira 2009
Lue lisää>
Kaldoaivi 2009
Lue lisää>
Paistunturit 2009
Ounastunturi pääsiäisenä 2009
Lue lisää>
Saariselkä elokuussa 2008
Lue lisää>
Muotkatunturit elokuussa 2008
Lue lisää>
Muotkatunturit heinäkuussa 2008
Lue lisää>
Asentopaikan päiväkirja
<< uudemmat päiväkirjamerkinnät
16.11.2009 Ilmastonmuutos - kerran vielä
En haluaisi ollenkaan osallistua tähän keskusteluun, koska minulla ei ole siihen enää mitään oikeaa annettavaa. Syy miksi yleensä kirjoitan tästä on se, että olen huolestunut jatkuvista ilmastoänkyröiden yrityksistä heittää kapuloita tutkimuksen rattaisiin, samoin kuin lisääntyvästi hölynpölystä milloin missäkin mediassa. Näitä samoja väitteitä heitellään sitten netin keskusteluryhmissä, jossa ne pysyvät kestosuosikkeina vuodesta toiseen kuin paska junttilan tuvan seinässä.
Tarkoitan ilmastoänkyröillä niitä, jotka eivät pysty jostain syystä hyväksymään faktoja tai sitten levittävät väärää tietoa tahallaan. Tavallisen ihmisen kohdalla tilanne on ikävä, koska ei tiedä ketä uskoa. Jatkuva pelottelu ja ääliömäinen ilmastonmuutoksen kustannuksella mainostaminen (osta uusi ihmevälppäin ja maapallo pelastuu) ja muut lieveilmiöt arsyttävät. Mitään ei saa enää tehdä hyvällä omallatunnolla. Olisi mukava uskoa änkyröitä.
Tässä ovat kuitenkin faktat:
- Ilmasto on lämmennyt viimeisen vuosisadan aikana
- Se on erittäin todennäköisesti ihmisen aiheuttamaa
Näitä faktoja ei kiellä kukaan vakavasti otettava tutkija. Huomatkaa, että niitä eivät kiellä edes "virallisen" ilmastotieteen arvostelijat. Esim. fyysikko Freeman Dyson asettuu virallista totuutta vastaan, mutta hän tekee sen perustellusti, ja on oikeutetusti huolissaan siitä, että kritiikkiin suhtaudutaan aina kielteisesti:
"Monille ihmisile on syntynyt mielikuva, että kuka tahansa joka on skeptinen ilmastonmuutuksen haitoista on ympäristön vihollinen".
http://www.nybooks.com/articles/21494
Hänkään ei kiellä faktoja, jotka on moninkertaisilla havainnoilla ja tilastoilla vahvistettu.
Tällaisessa keskustelussa ei pitäisi olla mitään vikaa, vaikka onkin piirejä, joissa kaikenlainen epäily halutaan kieltää. Tämä ei tietenkään ole hyvä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että perusteltua kritiikkiä on kuultava, jotta tieteen objektiivisuus säilyisi. Tätä mieltä on myös ympäristömuutoksen professori Atte Korhola:
http://www.co2-raportti.fi/index.php?page=blogi&news_id=1370
Mutta oikea ongelma ovat nämä faktoja vääristelevät änkyrät, joista hyvä esimerkki on Ian Plimer, kaivosgeologian professori ja omatekoinen ilmastotutkija. Hänen kirjansa Heaven and Earth, jota itsekin satuin selailemaan, on tyrmätty kaikkialla tiedemaailmassa. Kirjan teema on tuttu: Ilmastonlämpeneminen on mielikuvitusta ja hysteriaa. Kirja on kuitenkin täynnä väittämiä, joita hän ei ole pyynnöistä huolimatta pystynyt perustelemaan. Plimer väittää kirjassa muun muassa, että tulivuoret tuottavat enemmän hiilidioksidia kuin ihminen. Todellisuus on kuitenkin toinen: Ihminen tuottaa noin 130 kertaan sen verran hiilidioksidia kuin tulivuoret. Miksi Ian Plimer väittää toisin? Hänen luulisi geologiasta jotain tietävän.
Toimittaja George Monbiot on haastanut Plimerin julkiseen väittelyyn kirjan epäselvyyksistä, mutta se ei ole kuitenkaan ainakaan vielä toteutunut.
Australialainen astrofyysiikan professori Michael Ashley kirjoittaa Plimerin kirjasta:
"Julkaistessaan tämän kirjan Plimer on tehnyt valtavan karhunpalveluksen tieteelle ja asialleen omistautuneille tiedemiehille, jotka yrittävät ymmärtää ilmastoa ja ihmisen vaikutusta siihen. Kyseessä eivät ole vain ilmastotieteiljät, joiden pitäisi olla väärässä jotta Plimer olisi oikeassa. Se vaatisi biologian, geologian, fysiikan, oceanografian, tähtitieteen ja tilastotieteen uudelleen kirjoittamista. Plimerin kirja ansaitsee paikkansa kirjahyllyssä muun pseudotieteen rinnalla, jota edustavat esimerkiksi Immanuel Velikovskin ja Erich von Dänikenin kirjoitukset."
Käännös on omani ja alkuperäinen teksti löytyy täältä:
http://www.theaustralian.com.au/news/ian-plimer-heaven-and-earth/story-e6frg8no-1225710387147
(Mutta ääriänkyröiden mielestä kirjoittaja kuuluu kai kansainväliseen salaliittoon, joten häntä ei voi ottaa vakavasti...)
Keskustelun sävy mediassa, blogeissa ja netin keskustelupalstoilla on muuttunut huolestuttavan sivistymättömäksi. Pelkään, että tästä seuraa näytelmä, jolla ei ole mitään tekemistä tieteen ja tutkimuksen kanssa, järki ja objektiivisuus uhrataan.
Sekin on fakta, että kukaan ei aivan varmasti tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta on tiedeyhteisön asia selvittää se, ei poikkitieteilijöiden ja toimittajien. Poliitikkojen ja talouselämän asiana on tehdä tämän pohjalta oikeat johtopäätokset, ei enää kinastella tulosten pätevyydestä änkyröiden hämmentäminä.
Jos ilmaston lämpeneminen on loppu, kuten änkyrät väittävät, se paljastuu seuraavan 5-10 vuoden kuluessa. Palataan sitten asiaan. Sillä välin jätän ilmastotieteen niille, jotka oikeasti siitä jotain ymmärtävät ja pahoittelen, että ollenkaan olen sekaantunut tähän asiaan.
--
tyy, 16.11.2009 
Viikon kuva- projektin toteutus tökkii, en ole marraskuun kuvaaja. Laitetaan nyt yksi väkisin otettu kuva lisää.
Tavallaan on ihan hyvä, että nämä viikon kuvat ovat mitä nyt sattuvat olemaan; jotain vain kyseiseltä viikolta ilman sen kummempia vaatimuksia.
---
Kirjojen lukeminen kannattaa aina marraskuun hämärissä. Sen tueksi on mukava tutkia asioita netistä. Vaikka nyt jotain tämmöistä:
http://crustacea.nhm.org/people/martin/publications/pdf/103.pdf
Japanilainen samurairapu, Heikegani (平家蟹, ヘイケガニ) (Heikea japonica), on oudon näköinen ilmestys. Carl Sagan spekuloi 1980 ilmestyneessä dokumentissaan "Cosmos", että ravun samurain kasvoja muistuttava ulkomuoto olisi kalastajien aiheuttaman keinotekoisen valinnan tulosta.
Teorian mukaan eniten samuraita muistuttavat ravut heitettiin takaisin, koska niiden uskottiin olevan kuolleiden samuraiden henkiä. Tämä valinta aiheutti rapujen muuttuvan aikojen saatossa yhä enemmän samurainaamion näköisiksi. Mukava teoria joka voisi olla vaikka totta, mutta lienee kuitenkin niin, että samankaltaisuus on vain sattumaa. Tämä rapulaji on aivan liian pieni syötäväksi, joten ne kaikki todennäköisesti heitettiin takaisin veteen ulkonäöstä riippumatta. Carol Sagan lienee erehtynyt ja tätä mieltä on myös Richard Dawkins uudessa kirjassaan The Greatest Show on Earth.
Ihmisilla nyt vain on taipumus nähdä kaikenlaista tuttua vaikka pilvissä tai Ikean vessan ovessa.
--
tyy, 15.11.2009
.. olisi myös joskus mukava katsella, että muistaisimme missä asumme.
Kuva: ESA
Rosetta-luotaimen ottama kuva Maapallosta 633000 km etäisyydeltä asettaa asiat oikeaan mittasuhteeseen.
--
tyy, 13.11.2009
Ilmastoänkyröiden kahinoita ei jaksa nyt enempää pohtia, kyllä siperia opettaa.
Syksytalvella tulee luettua paljon ja on myös aikaa äimistellä avaruuden ihmeitä. Vuosi 2009 on kansainvälinen tähtitieteen vuosi. On kulunut 400 vuotta siitä, kun Galileo Galilei tähysi ensimmäisellä kaukoputkellaan Jupiterin kuita. Juhlan kunniaksi NASA on julkaissut komean kuvan, joka on yhdistetty kolmella kaukoputkella otetusta kuvasta. Samaan kuvaan on liimattu röntgen-, infrapuna- ja näkyvän valon aallonpituudella otettu näkymä linnunradan keskustasta.
Kuva: NASA
Vasemmalla näkyvä sininen röntgenhehku syntyy kaksoistähtijärjestelmästä, jonka toinen puolisto on joko neutronitähti tai musta aukko.
Avaruusteleskooppi Hubble on myös kuvannut komean kuvan 15 miljoonan valovuoden päässä sijaitsevasta galaksikierteisgalaksista M83. Tämä kuva taitaa olla vielä kauempaa, kuin mihin Veikko Huovisen Pylkkäs-Konsta asetti avaruuden hirsiseinän.
Kuva: NASA
Uskottekos, että maailmankaikkeus on hyvin suuri ja hyvin kummallinen paikka.
---
Lähteet:
Suomeksi vaikka täällä:
--
tyy, 11.11.2009
Katsoin Ylen Areenalta Martti Backmanin toimittaman M.O.T. ohjelman jakson "Ilmastokatastrofi peruutettu".
Minulla ei ole tästä mitään muuta sanomista kuin se, että pidän ilmastotutkimuksen politisoitumista äärimmäisen vastenmielisenä ilmiönä. Ellei tiedettä pystytä kasittelemään tieteenä ilman omaa agendaa, ymmärtämättä miten monimutkaisista asioista on kyse, voisi tällaiset ohjelmat aivan hyvin jättää tekemättä. Ei sen puoleen, sama koskee joka tuutista pursuavaa ilmastonmuutoksella pelottelua.
Kuva: Wikimedia Commons
Tämä sodan ensimmäiset uhrit ovat olleet järki ja objektiivisuus. Hölmöilyyn ovat nähdäkseni syyllistyneet sodan molemmat osapuolet. Tavallinen ihminen on ilmastodebatin ryöpytyksessä täysin eksyksissä.
Otetaan nyt esimerkiksi pari asianharrastajan, ei siis asiantuntijan, blogia.
Itse en aio enää lukea kumpaakaan, koska molemmat ovat jo aikaa sitten hylänneet hyvät tavat.
--
tyy, 10.11.2009
Mitäs nyt? Kukas se tämä on?
--
tyy, 9.11.2009
4.11.2009 Hiljaista, liian hiljaista
Kun on vuosia elänyt talossa, jossa on yksi tai useampi koira, ei koirattomuus ole helppoa. Aamulla ensimmäisenä on alitajunnassa aamulenkille lähtö. Sitten muistan, että ei ole koiraa. Kaupassa tulee mieleen, että täytyy muistaa ostaa koiranruokaa. Sitten muistan, että ei ole koiraa.
Koko ajan odotan, että koira tulee rapsustettavaksi, haukkuu ovikelloa. Kukaan ei tule, ei hauku. On hiljaista.
Koirattomuuteen taitaa loppujen lopuksi olla vain yksi lääke. Olisiko aika antaa koti nelijalkaiselle vaelluskaverille, vaikkapa tämmöiselle?
Kuva: Wikimedia Commons
--
tyy, 4.11.2009
Jos etsit täältä vaellustietoutta, niin täällä ei ole mitään, väärä paikka! Täällä on vain hörhöilyä, tunturihaaveilua ja kaamosmasennusta, paremman puutteessa. Vaellustietoutta löydät oikeiden vaeltajien kotivisuilta ja netin keskusteluryhmistä. Sinne vaan kysymyksiä ja asia kuin asia analysoidaan paralyysiin saakka.
Kuva: Virginmedia
Mietin tässä, miten rospuuton saisi kulumaan tulematta hulluksi. Tai oikeastaan siis hullummaksi. Koska mitenkään en saa enää itseäni retkeilemään ennenkuin aurinko hohtaa keväthangilla, on ehkä tänä talvena hyvä aika toteuttaa muutama jo pitkään mielessä pyörinyt suunnitelma. Saas nähdä mitä tullee vai tulleeko yhtään mittään.
Jos tulee, niin täällä se joskus selviää. Tai sekin, jos mitään ei tule.
--
tyy, 2.11.2009
Asentopaikka.fi avattiin 26.4.2008. Sen jälkeen näillä sivuilla on vierailtu yli 30 000 kertaa ja eri kävijöitä on ollut yli 15 000 kpl. Kuvia ja tekstiä on ladattu rapiat 91 gigatavua. Lokakuussa 2009 kävijämäärät ovat lisääntyneet keskimäärin sataan kävijään päivässä.
Kiitos kaikille ja erityisesti niille, jotka ovat lähettäneet palautetta.
--
tyy, 29.10.2009
28.10.2009 Yksinvaelluksen lyhyt oppimäärä
Yksinkulkijalta joskus kysytään: eikö pelota, miten uskallat lähteä? Entä jos jotain sattuu? Usein kuultava yksinvaelluksen perusneuvo onkin tämä: Älä tee sitä. Älä lähde yksin tunturiin. Haluan lisätä siihen jotain.
Monille ryhmässä toimiminen on hauskaa seurassaoloa, yhteisiä ponnistuksia, ryhmäytymistä. Mutta toisille ryhmässä toimiminen on energiaa kuluttava kokemus. Tästä syystä he nauttivat vaelluksesta sitä enemmän, mitä pienempi seurue on kyseessä. Sitä, miten erilaiset luonteet alunperin muodostuvat voi mietiskellä, mutta se ei kuulu tähän.
Yksinkulkijan motivaatio on selkeä: kokemus on niin voimakas ja kokonaisvaltainen, että se on hyvinkin pienen riskin arvoinen. Ehkä vähän suuremmankin, jos tarpeen. Toisaalta minulla on vahva käsitys siitä, että yksinkulkija on usein varovaisempi, harkitsevampi, kuin mitä hän olisi porukassa. Sitten, jos jotain sattuu, on yksinkulkija tietenkin suuremmassa pulassa kuin seurassa vaeltava.
Peruskysymyksestä en ala kiistelemäään ja tässä oma summaukseni asiasta. "Älä lähde yksin tunturiin" on ohjeena perusteltu, eräänlainen "alkusääntö", josta on hyvä lähteä liikkeelle. Mutta tätä ohjetta voi rikkoa, jos tuntee olevansa siihen valmis, ymmärtää ja hyväksyy riskit. On myös selvää, että tällaisen ohjeen rikkomiseen on kaikilla oikeus. Jos taas yksinvaellus ei sinua huvita tai se ei tunnu mielenkiintoiselta, ei asiaa tarvitse pohtia enempää. Unohda se.
Ensimmäinen kerta voi olla kova paikka, miten se sujuu? Sitähän ei tiedä ennenkuin kokeilee. Tässä yksinvaelluksen erittäin lyhyt oppimäärä:
Tuntematon pelottaa kaikkia ja täysin pelottomat ovat joko tyhmiä, valehtelijoita tai epänormaaleja, sillä miljoonien vuosien evoluutio on istuttanut yksinolemisen pelon syvälle ihmisen perimään. Pelko kyllä katoaa, kun erämaan hiljaisuudesta tulee kulkijan tuttu.
Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole houkutella ihmisiä yksinvaeltajiksi. Ei tällä oikeastaan ole mitään tarkoitusta, yritän ainoastaan lievittää tunturi-ikävääni syksyn harmaudessa. Ei tunnu onnistuvan.
--
tyy, 28.10.2009
27.10.2009 Mitä se taas huuteloo
Armoitettu visionääri ja suunpieksijä, lapinmies Aslak Pieski on päättänyt ruveta urakalla vittuilemaan etelän pelleille, vaeltajille, jotka raahaavat heinähäkillisen tavaraa tunturiin valtavissa tornirinkoissaan. Aslakki epäilee muun muassa, että retkuilijat joutuvat tunturissa kuseen valtavan kantamuksensa kanssa, jota joutuvat sitten ahdingosta selvitäkseen käyttämään.
Aslakin häpeämättömästä pilkkaamisesta huolimatta lupaan jatkossakin tarkistaan hänen bloginsa päivitysten varalta vähintään kahdesti päivässä.
http://www.tenojoki.fi/tenopaasivut/aslak/
--
tyy, 27.10.2009
27.10.2009 Vaellussuorituksia ja suoritusvaelluksia
Taannoin inisin varustelusta ja suorittamisesta. Tämmöinen ininä on tietenkin täysin turhaa, koska olen itsekin eräänlainen suorittaja. Suorituksen määritelma olkoon, että se on mitattavissa.
Vaellussuorituksia vuonna 2009
| Vaelluksia Lapissa | 4 kpl |
| Vaelluspäiviä | 38 kpl |
| Yöpymisiä tuvassa | 6 kpl |
| Yöpymisiä teltassa | 28 kpl |
| Matka | >320 km (hihasta, ei mitattu) |
Vaikka vaellussuorituksia on kertynyt, ei yksikään vuoden reissuista varsinaisesti ollut mikään suoritusvaellus, kuljetulla matkalla ei juuri pääse kovemmissa porukoissa kehumaan. Analyysi vuoden tupayöpymisistä on kuitenkin tyrmäävä: niitä on enemmän kuin koko aiemmassa elämässä yhteensä. Tämä on totta.
Mutta onhan vaelluskertomusten kirjoittaminenkin eräänlainen suoritus, varsinkin koska vaelluskertomuksen syntyminen on minulle osa vaelluksen tavoitetta. Oikeastaan se on päätavoite, sillä kuljen Lapissa etsimässä tarinoita. Löytäisin niitä varmasti enemmän, ellen olisi niin tavattoman laiska ja saamaton. Löytäisin niitä vieläkin enemmän, jos uskaltaisin oikeasti kirjoittaa.
--
tyy, 27.10.2009
25.10.2009 Jäähyväiset ystävälle
Pienisuuri koira Pete poistui tänään luotamme suureen voidiin.
Jos kääpiöpystykorvilla olisi taivas, siellä saisi epäilemättä haukkua mielin määrin.
--
tyy, 25.10.2009
14.10.2009 Higgs, Havukka-ahon ajattelija ja maailmanlopun takapotku
Maailman suurin härpätin, CERN:in LHC käynnistetään taas massiivisten korjausten jälkeen. Vuosi sitten LHC mossahti kylmäjuotoksen takia ja roiskautti nestemäiset heliumit permannolle sillä seuraksella, että 53 suprajohtavaa magneettia tuhoutui. Nyt souvi alkaa olla jo korjattu ja fyysikot pääsevat taas jouluksi kiihdyttämään hiukkassuihkuja energioihin, jollaisia ei ole nähty avaruuden hirsiseinän tällä puolen sitten alkupamauksen.
Kuva: Wikimedia Commons, Julian Herzog
LHC:n on aiemmin spekuloitu aiheuttavan milloin minikokoisia mustia aukkoja, milloin menneisyyteen johtavia madonreikiä tunneloiden ihmispoloiset dinosaurusten aikaan. Maailmanlopun ennustajat lienevät siis taas loppuvuodesta ajan hermolla, kunhan muiden katastrofien peloltaan ehtivät. Mutta varsinaisesti fyysikoiden ja muiden lisenssien mielessä siintelee sininen ajatus omituisen eläjän, Higgsin bosonin löytämisestä.
Pari teoreettista fyysikkoa, Niels Bohr Instituutin Bech Nielsen ja Kioton teoreettisen fysiikan laitoksen Masao Ninomiya ovat kuitenkin viritelleet vielä huimempaa teoriaa, joka selittäisi sen, miksi LHC on ollut epäonninen: Nyt nimittäin on niin, että tulevaisuus hylkii Higgsin bosonia. Higgsin bosoni on niin täynnä yliluonnollisuutta, ettei itse Havukka-ahon ajattelijakaan olisi löytänyt sen luontaista tärkeysasemaa tässä maapallojärjestelmässä.
Nykypäivän kuoliaaksinaurattajat kertovat vakavalla naamalla, että LHC rikkoutui siksi, että sen käynnistäminen aiheutti Higgsin bosonin löytämisen tulevaisuudessa. Higgsin bosoni on kuitenkin tässä maailmankaudessa niin epätoivottu otus, että sen löytäminen aiheutti väreitä menneisyyteen laukaisten LHC:n käämien palamisen heti kun siitä alettiin ottaa ensimmäisiä kunnon savuja. Eikä kerta ollut ensimmäinen: USA:n SSC projekti oli jo peruutettu aiemmin, vaikka rakennustyöt olivat jo pitkällä ja miljardeja dollareita oli jo käytetty.
Mutta ihmeellisintä on, että teorian esittäjät ovat melkoisia lisenssejä kumpikin, eikä teoria ole niinkään kaheli, kuin miltä se alunperin kuulostaa. Alkuperäinen teksti on saatavilla täältä:
http://arxiv.org/pdf/0910.0359
Teoriaa on esitetty testattavaksi kolikkoa heittämällä esimerkiksi siten, että kytketään LHC laitteistoon, joka estää aparaatin käynnistämisen jos tulokseksi saadaan riittävän epätodennäköinen määrä klaavoja peräkkäin, sanotaan vaikka semmoinen, jonka esiintymisen todenäköisyys on yksi miljoonasta tässä nimenomaisessa koejärjestelyssä. Muussa tapauksessa tuomiopäivän mylly käynnistyy normaalisti. Jos siis tulevaisuus voi vaikuttaa äärimmäisissä tapauksissa menneisyyteen, saattaa tuloksena ollakin epätodennäköinen sarja, joka estää LHC:n käynnistymisen. Tämä todistaisi teorian oikeaksi, eikä koejärjestely olisi kallis.
"Kohtalon teoria" perustuu siis ajatukselle, että Higgsissä on niin paljon yliluonnollisuutta ja rujoutta, että kaikista mahdollisista tulevaisuuksista voivat toteutua vain ne, joissa Higgsin bosoni ei ole olemassa. Maailmankaikkeus jahnaa vastaa sen minkä kerkiää, kun ihminen yrittää takoa kalliissa miilussaan tätä ihmeellistä luonnonoikkua.
Tätä voi soveltaa vaelluksiin seuraavasti: Heitän kolikkoa sata kertaa. Jos saan missä tahansa vaiheessa 10 klaavaa peräkkäin, en lähde Muotkalle ensi kesänä. Muussa tapauksessa voin mennä hyvin mielin, koska voin päätellä, että retkeni ei ole maailmankaikkeudelle ainakaan niin tuohoisa, että se aiheuttaisi takaperoisen kausaalisuuden aaltoja menneisyyteen.
--
tyy, 14.10.2009
Vanhemmat päiväkirjamerkinnät >
