Pääsivulle
Itäkaira 2009
Lue lisää
Kaldoaivi 2009
Lue lisää
Paistunturit 2009
Ounastunturi pääsiäisenä 2009
Lue lisää
Asentopaikan päiväkirja
<< uudemmat päiväkirjamerkinnät
27.12.2009 Pohjois-Suomen matkailun tulevaisuus
Brittituristit joutuivat viettämään kauhujoulun Lapissa pakolaisleirillä. Moottorikelkka suistui puuhun Luostolla. Turistit törmäsivät moottorikelkalla puuhun Kuusamossa.
Lapinmatkailun kehittäminen on tärkeää, tämänhän kaikki tietävät, eikö niin. Mutta mitä oikein kehitetään? Mitä ja kenelle Lapissa markkinoidaan? Ei nykyajan turistille riitä kokakolapukki, poroajelu ja takkavalkea, vaan pitää olla vastinetta rahalle ja äksöniä.
Entä mitä pitäisi ajatella loveenlankeavista mustanaamaisista ja -hampaisista shamaaneista ja "lapinkasteista", joita mainostetaan tyyliin: ”Lapinkaste on ikimuistettava kokemus aitoon lappalaiseen tapaan". Tyypillisesti kasteeseen kuuluu humalainen mongertava poppamies, naamat noetaan, turistin niskaa kutitetaan kylmällä teräksellä ja päälle ryypit konjamiinia kuksasta. Tai sitten tarjolla on jotain muuta "alkuperäistä".
Moottorikelkkapäristely kasvattaa tietenkin suosiotaan, onhan pohjoisen selkosilla messevä laulattaa peltiporoa kaikessa rauhassa, kuten ruka.fi mainostaa:
"The thrill of driving a snowmobile in the wilderness of Kuusamo! Finland is one of the most unrestricted areas in the world for snowmobiling: anyone with a driving licence can rent a skidoo or take part some of several snowmobile programmes and enjoy hundreds of kilometres of prepared tracks."
Suomi on mainoksen mukaan yksi maailman vähiten moottorikelkkailua rajoittavista maista.
Kuva: Wikimedia Commons
Sitten tietysti pitää olla palveluja, rahanpyydyksiä ja tapahtumakenttiä. Ja tottakai täytyy, koska ei turisti tuo Lapille rahaa vain ihaillessaan revontulia. Mutta onkohan tämä nykysuuntaus varmasti sitä, mitä paikalliset itse haluavat? Onko ameriikan meininki tervetullutta pohjoiseen? Ja vielä tärkempi kysymys: tuleeko nykymuotoinen lapinmatkailu hyödyksi paikallisille, vai valuvatko eurot etelään ja ulkomaille? Kun turistien heinäsirkkaparvet ovat kalunneet Lapin luonnon ja erämaat, mitä jää tulevaisuudelle?
En minä oikeastaan odota, että hiljaisuutta etsivä pohjoisen matkailu lisäisi suosiotaan, lieko tuo edes mahdollista. Tässä vaan taas ihmettelen, ties monettako kertaa, tätä erämaan markkinoimisen dilemmaa, jolle ei taida olla järjellistä ratkaisua olemassa.
Lopuksi, kinkunloppuja sulatellessa, voisi vaikka katsoa tämän mainospätkän samalla suunnitellen uusia luontokokemuksia erämaan rauhassa.
Tommostahan siellä Lapissa sitten on.
--
tyy, 27.12.2009 
24.12.2009 Uskonnottoman joulu
Olin kaksitoistavuotias, kun ymmärsin, ettei jumalaa voi olla olemassa.
En tiedä tarkalleen, mistä tämä varmuus tuli, mutta muistan sen kesäisen hetken yli 35 vuotta sitten, kun minusta alkoi tulla uskonnoton. Kävin kuitenkin rippikoulun, niinkuin muutkin ikäiseni ja erosin kirkosta vasta tultuani täysi-ikäiseksi. Ollakseni täysin rehellinen, on tietenkin tunnustettava, etten voi muistaa mitä ajattelin 35 vuotta sitten. Nuo muistot ovat muuttuneet moneen kertaan ja niistä on syntynyt uusi todellisuus. Niin käy kaikille muistoillemme.
Kuitenkin olen melko varma yhdestä asiasta: noihin aikoihin aloin ymmärtämään, ettei kertomus maailman luoneesta jumalasta ollut kovin järkevä, eikä se ollut tarpeellinen olemassaolomme ymmärtämiseksi. Luin paljon, kaiken mitä sain käsiini ja sain monta unohtumatonta opetusta. Erich von Dänikenin ufologia herätti hämmennystä, koska en voinut ymmärtää, miksi kukaan muu ei ollut kertonut minulle näitä ihmeellisiä asoita maassa vierailleista vieraista sivilisaatioista. En tuohon aikaan vielä käsittänyt, että on olemassa ihmisiä jotka kirjoittavat epätosia asioita uskotellen niiden olevan totta. Osasin varmasti valehdella itsekin tarpeen tullen niinkuin jokainen varhaisteini-ikäinen, mutta kirjoitettu valheellinen teksi tuntui jotenkin "epäpyhältä". Jälkikäteen tämä tuntuu nololta, mutta alle viisitoistavuotiaana en ymmärtänyt epäillä uusista kirjoista lukemaani "tietoa". Luulenpa tämän olevan kuitenkin melko inhimillistä. Miksi halusin uskoa Dänikeniä, koska olin jo tässä vaiheessa hylännyt luomiskertomuksen uskomattomana satuna? Oliko Däniken korvike uskonnolle, jotain uutta uskomatonta sen tilalle?
Myöhemmin opin ymmärtämään, miten lukemaansa voi epäillä ja miten erottaa epäilyttävä tieto oikeasta, mutta se on ollut pitkä ja tuskallinenkin prosessi. Modernissa maailmassa, jossa kuka tahansa voi julkaista epäilyttäviä ajatuksiaan suurelle joukolle ihmisille (esim. tämä blogi), on lukijan taito suodattaa roskaa entistä tärkeämpi. Valitettavasti disinformaatiota voi levittää hyvin ovelasti ja uskottavasti niin, ettei suodattaminen aina onnistu skeptisimmältäkään. Esimerkki yhdestä aikamme vakavimmasta disinformaatiosta on "keskustelu" ilmastonmuutoksesta. Jokainen voi todeta järjen ja hyvien tapojen katoamisen netin keskustelupalstoilla, mutta kuka pystyy sanomaan kumpi ilmastokeskustelun osapuoli on oikeassa? Jos et ole asiantuntija, et pysty valitsemaan puoltasi itsenäisesti, vaan sinun on luotettava jonkin muun asiantuntemukseen. Tällöin pieni epäilyksen mahdollisuus jää aina elämään. Tämä epäilys on ilmastöänkyröiden disinfiormaatiokampanjan polttoainetta. Ilmastoväittelystä on tullut aikamme "uskonsota", enkä laikaan ihmettele ilmastotutkijoiden haluttomuutta osallistua tähän keskusteluun.
Epävarmuus on tiedonhankinnassa pysyvä olotila. Ehkä tämä olotila on ihmisluonnolle niin epämukava, että halutaan mieluummin uskoa mukaviin epätotuuksiin ja myytteihin. Ihmisellä on myös sisäänrakennettu, mahdollisesti evoluution muovaama tarve kertomuksille ja mystiikalle. Tämä tarve on myös uskonnottomalla ja on joskus niin voimakas, että uskonnosta lopullisesti luopuminen on joillekin täysin mahdoton ajatus. Vaikka todellista uskoa ei enää olisikaan, pysytään kirkossa perinteen takia.
Minulla ei itse asiassa ole mitään sitä vastaan, että ihmiset haluavat pysyä uskossaan. Niin kauan, kuin uskontoa ei tarjota selitykseksi peruskysymyksille tai yhteiskunnallisen päätöksenteon välineeksi, sillä ei rahasteta eikä sitä väärinkäytetä alistamaan tai harhaanjohtamaan toisia ihmisiä, en ole uskontoja tai tarinoita vastaan. Mutta todellisessa maailmassamme ei ole mystisiä salaisuuksia tai sisäänrakennettuja tarkoituksia, on ainostaan maailmankaikkeus sellaisena kuin se on ja vain ne elämän tarkoitukset, joita me itse itsellemme luomme.
Tämän ei tarvitse olla lohduton ajatus, eikä se minulle sitä ole. Hyvää joulua.
--
tyy, 24.12.2009
Tänään tuntui siltä, että on hyvä murtaa rospuuton apatiaa. Aamulla oli pikkuisen pakkasta ja lunta jo maassa väriksi. Päätin siksi lähteä näyttämään koiranpennulle ja itselleni joulukuista Nuuksiota. Haukkalammella oli autoja yllättävän paljon ja porukkaa poluilla ihan kesäiseen malliin. Lienee muillakin syntynyt samansuuntaisia ajatuksia.
Mutta syrjäisemmät polut olivat, niinkuin aina, jälleen ihan omassa yksityisessä käytössä.
Vaikka retki jäikin lyhyeksi kokemattoman kumppanin takia, oli tuloksena kuitenkin hyvä mieli molemmille.
--
tyy, 12.12.2009
Kalastaja Pentti Linkola pelastaa taas maapalloa tappamalla ihmisiä. Linkolan mielipidekirjoitus tämän aamun Hesarissa on tuttua luettavaa: ihmisiä on liikaa ja osasta on päästävä eroon, että maapallo pelastuisi. Avuksi tähän hän toivoo luonnonkatastrofeja, sotia ja kulkutauteja.
Ymmärrän kyllä Linkolaa, koska nuorempana ajattelin kuin hän, mutta koska en ole yhtä vahva kuin Linkola, minusta tuli itsekäs. Lisäksi opin kaksi tärkeää asiaa:
Kun opin nämä, minusta tuli itsekäs. Tai oikeammin, näin oikeutuksen itsekkyydelleni evoluution näkökulmasta, koska en halua lakata olemasta yksilönä. Olen siinäkin mielessä itsekäs, että olen oppinut arvostamaan ihmislajin saavutuksia erittäin korkealle. En halua, että ihminen lakkaa olemasta lajina.
Kyllä, minäkin haluan pelastaa luonnon jäniksineen, mutta haluan pelastaa sen ennenkaikkea ihmiselle. Entäpä jos ihminen on maailmankaikkeuden ainoa älykäs ja tiedostava olento, eikö se tekisi ihmisestä korvaamattoman kallisarvoista?
Mutta ehkä mitään huolta ei ole, luontohan kyllä selviytyy. Niin kauan kuin yksikin DNA:ta kantava eliö jatkaa sukuaan, meidän tarvitsee vain odottaa tarpeeksi kauan, korkeintaan muutama sata miljoonaa vuotta, niin luonto on ennallaan. Ja lisäksi, jos ihmisen potentiaalinen älykkyys on jo koodattu mahdollisuutena DNA:han, ei meidän myöskään tarvitse kuin odottaa ja uusi Sapiens on syntynyt.
Entä elämä muualla maailmankaikkeudessa? Miten on muka perusteltavissa ajatus, että ihminen olisi maailmankaikkeuden ainoa älyllinen olento? Tosiasia on, että kukaan ei tiedä miten elämä syntyy, joten todennäköisyyttä sille ei pystytä laskemaan. Kallistuisin itse kahden vaihtoehdon kannalle:
Vaihtoehto 1. saattaa tarkoittaa, että olemme yksin (vaikka maailmankaikkeus on järjettömän, siis oikeasti aivan alyttömän suuri) tai ainakin olemme niin kaukana toisesta sivilisaatiosta, että emme koskaan voi olla kosketuksissa tai vuorovaikutuksessa sen kanssa. Tässä tapauksessa olemme melkoisen ainutlaatuisia.
Vaihtoehto 2. taas tarkoittaa sitä, että väkeä on kuin pipoa galaksit väärällään. Tässä tapauksessa taas voisi nolosti ajatella, että yhdellä maapallolla ei ole paljon loppupelissä väliä. Mutta ennenkuin tiedämme enemmän, voimme vain spekuloida, olemmeko yksin vai emme.
Mutta takaisin asiaan. Maapallon pelastaminen ihmisineen on poliittisesti huomattavasti korrektimpi suunnitelma, kuin Linkolan ajatus siitä, että luonto itseisarvona on ihmistä tärkeämpi. Siksi se on minusta ainoa suunnitelma jolla on onnistumisen mahdollisuudet. Ehkä Linkola pehmenee vanhemminen, koska hän lopuksi lieventää ja esittää mahdollisuuden, että väestönkasvun rajoittamisella voitaisiin vielä ylläpitää pientä toivoa. Toivoa vaaliessanne, kantakaa kortenne kekoon ja tehkää vähemmän lapsia.
Niin tai näin, omalta osaltani en ole valmis kuolemaan luonnon puolesta, mieluummin elän sen puolesta. Miten sairas olisi laji tai yksilö, joka ei haluaisi suojella itseään? Itsenäisyys on itsepäisyyttä ja osaltaan myös itsekkyyttä. Oikeassa mittakaavassa itsekkyys on tervettä meininkiä.
--
tyy, 6.12.2009
Ilmatieteen laitos julkaisee lähes realiaikaista kuvaa revontulikameroista Auroras Now sivustolla:
Ainakan tätä kirjoittaessa ei säkenöi. Vaikka enpä tiedä, tuskin revontulien vakoilu netistä auttaisikaan vaelluspuutokseen.
--
tyy, 4.12.2009
Pimeimmässä kaamoksessa, kuran keskellä ei ole filosofointi paljoa luistanut. Pimeä aika täytyy vain elää pois. Lumi olisi jo tervetullutta.
Erehdyin taas lukemaan nettikirjoittelua ilmastonmuutoksesta. Ihmettelen, kenen etua palvelee nimimerkkien suojasta käytävä "keskustelu" vakavalla asialla. En laita tähän linkkejä, niistä tulee vain paha mieli, mutta jos haluat välttämättä kiusata itseäsi, tee Google haku: "Tietomurto Hadleyn".
Onneksi uusi perheenjäsen tuo elämää taloon, ei pääse tylsistymään.
--
tyy, 1.12.2009
Tänään pimeässä, ajaessani kotiin töistä, ajattelin mikä on elämässä tärkeää. Koti, perhe, asunto, auto vai kesämökki? Rahan tuoma harha turvallisuudesta? Entä ihan itsekkäästä näkökulmasta katsottuna, kliseet unohtaen; voiko välittää mistään, jos ei pysty välittämään itsestään?
Riittäisikö se, että kerran päivässä voisi saavuttaa mielenrauhan, edes pieneksi ohikiitäväksi hetkeksi. Sellaiseksi hetkeksi, jona aika pysähtyy sydämenlyönnin ajaksi, maailma hiljenee ympäriltäsi ja olet olemassa vain oman itsesi takia.
--
tyy, 24.11.2009
Tiedän. Ilmastonmuutoksen pohtimisesta saa vain pahan mielen. Nettikeskusteluunkaan ei viitsi osallistua, sen tason voi jokainen todeta itse. Lupaan lopettaa tämän aiheen nyt vähäksi aikaa. Jonkinlaista hermolepoa maailman liian suurilta murheilta tässä kaipaisi. Voisi mennä vaikka hammaslääkäriin, niin tulisi muuta mukavampaa ajateltavaa vähäksi aikaa.
Tämä elokuvakin voisi olla ihan katsottava, pitäneekö hankkia. Tuommoinen kanoottiretki täytyy tehdä jossain vaiheessa itsekin.
Loppuviikosta elämän mullistaa uuden vaeltajan saapuminen talouteen. Sitä odotellessa.
--
tyy, 22.11.2009
21.11.2009 Ilmastoänkyröiden joulu
Minun piti vaieta ilmastonmuutoksesta, mutta en siitä oikeastaan aiokaan kirjoittaa, aion vain kommentoda nyt käytävän keskustelun tasoa.
Ilmastoänkyröillä on riemun päivät. Englantilaisen East Anglian yliopistolle tehtin vastikään tietomurto. Hakkeroinnin tuloksena murtautujien saaliiksi jäi tuhansia ilmastotutkijoiden välisiä sähköposteja. Yli 60:n megatavun datapaketti on ollut jaossa internetissä eilisestä lähtien. Paketti sisältää sähköpostien lisäksi ilmeisesti myös havaintodataa ja ilmastonmuutosmalleissa käytettyä Fortran-lähdekoodia, näin ainakin väitetään. Vuoto tapahtui juuri Kööpenhaminan ilmastokokouksen alla, mikä tuskin on sattumaa.
Nyt näistä posteista on löydetty "hälyttäviä todeisteita" ilmastodatan vääristelystä. Myös ohjelmistojen lähdekoodeista ilmastoänkyrät uskovat löytävänsä todisteita maailmanlaajuisesta salaliitosta ihmiskuntaa vastaan. Tuhannet kotisalapoliisit ja nysvääjät tutkivat ilmastodataa ja ohjelmakoodia kotitietokoneillaan selvittääkseen niihin liittyvän järkyttävän suuren petoksen. Tämä on järjen loppu.
Tosiasiassa yksittäisten sähköpostien sisällöt eivät kerro yhtään mitään ja tekninen keskustelu ei ole muiden kuin asiantuntijoiden tulkittavissa. Jos ne kertovat jostain, niin vain normaalista tutkijoidenvälisestä tietojen ja mielipiteiden vaihdosta. Varsinkin tuttujen kesken, sähköposti on vapaamuotoinen yhteydenpitoväline. Mitä luulisit, miltä tuntuisi jos ihmiset ympäri maailmaa sasivat analysoitavakseen juuri sinun työsähköpostisi. Tietomurto on vakava rikos ja yksityisviestien levittäminen samoin. Silti blogaajat Suomessakin nyt kärkkäästi tarttuvat asiaan, esimerkiksi Eija-Riitta Korhola blogissaan. Blogin keskustelu on tyypillistä luettavaa, järjen ääni ei juuri pääse esiin; ilmastoänkyrät juhlivat.
Ilmastotutkijoiden "Real Climate- sivustolla" on käsitelty asiaa rauhallisesti. Suosittelen artikkelin huolellista lukemista kaikille, joita asia kiinostaa ja joilta amerikan murre sujuu ainakin auttavasti. Huomatkaa, että vaikka sähköpostit ovat ainakin valtaosin aitoja, vielä ei ole tiedossa onko seassa mahdollisesti väärennettyjä viestejä. Keskustelu jatkuu. Jos salaliitto on olemassa, niin nythän sen sitten täytyy paljastua. Kiihkeimmät fanaatkot vaativat jo "salaliittolaisille" vankeustuomioita. Tapahtuipa niin tai näin, niin päästörajoitusten vastustajat ovat saaneet lisää vettä myllyynsä ja tieteen politisoituminen jatkuu.
Olen joskus kirjoittanut, että Internet on parasta mitä demokratialle on koskaan tapahtunut. Nyt kuitenkin netti näyttää pahimmat puolensa ja valitettavasti ihmiset uskovat sensaatiolehtiä ja nettikeskustelujen änkyröitä. Onneksi asiallinen media on pääasiassa pysynyt faktalinjalla, ainakin toistaiseksi. Iltalehti sen sijaan uutisoi kritiikittömästi ja ääliömäisesti: "Hakkeri paljasti ilmastonmuutostutkijat". Jos aiemmin olin sitä mieltä, että ilmastokeskustelun uhreja ovat järki ja objektiivisuus, niin nyt näyttää pelottavasti siltä, että tämän keskustelun häviäjä on ihminen.
Tulevaisuutta jännittäessä voi katsella vaikka Marx veljeksiä Youtubesta.
--
tyy, 21.11.2009
20.11.2009 Inarinsaamelaisten oppikirjat
Inarinsaamelaiset ovat sanomalehti Kalevan mukaan kannelleet vähemmistövaltuutetulle koulujen oppikirjojen puutteessa. Vaikka opetusta saakin koulussa äidinkielellä, täytyy koululaisten tehdä läksynsä suomeksi.
Inarinsaamea puhuu Suomessa vain noin 300 ihmistä, joten materiaalin puute on ymmärrettävää ja osin väistämätöntäkin. Mutta tulee nyt kuitenkin mieleen, eikö asialle voitaisi tehdä jotain, vaikka keräyksen muodossa. Kielen myötä kuolee aina myös suuri osa kulttuuria.
--
tyy, 20.11.2009
19.11.2009 Muutoksia sivustolla
Ei pitäisi ollenkaan kirjoittaa siitä, jos tekee muutoksia sivuilleen. Sellaisen kirjoittelun informaatiosisältö on melko pieni. Muutoksia on kuitenkin tehty ja jos löydät rikkonaisia linkkejä tai muuta sellaista, niin laita postia.
Niinkuin olette jo huomanneet, on ensi kesäksi kasvamassa uusi vaeltaja, joka saapuu uuteen kotiinsa viikon kuluttua. Koiravaeltajan seikkailuja voi jatkossa seurata omilta sivuiltaan.
--
tyy, 19.11.2009
Vanhemmat päiväkirjamerkinnät >
