Pääsivulle 
Muotkalla 2014
Ruskaretkellä 2013
Paistunturit 2013
Tunturissa huhtikuussa 2013
Tunturissa elokuussa 2012
Muotkatunturit alkukesästä 2012
Keväthiihto 2012
Muotkatunturit elo-syyskuussa 2011
Paistunturit kesäkuussa 2011
Paistunturit huhtikuussa 2011
Muotka 2010
Paistunturit 2010
Kevo 2010
Itäkaira 2009
Lue lisää
Kaldoaivi 2009
Lue lisää
Paistunturit 2009
Lue lisää
Ounastunturi 2009
Lue lisää
Saariselkä elokuussa 2008
Lue lisää
Muotka elokuussa 2008
Lue lisää
Muotka heinäkuussa 2008
Lue lisää
Kaldoaivi 2007
Lue lisää
Cuvgesjohka 2006
Lue lisää
Tarvantovaara 2005
Lue lisää
Kaldoaivi 2004
Lue lisää
Kaldoaivi 2003
Lue lisää
Pöyrisjärvi 2002
Katso kuvat
Lapinretkiä
Lappi on paikka joka on koettava uudelleen vähintään kerran vuodessa. Miksi näin on, siihen minulla ei ole mitään selitystä. Ehkä joskus katse suuntautuu muuallekin, mutta toistaiseksi Suomen Lapissa riittää nähtävää. Olen myös luvannut itselleni, etten toistaiseksi poistu kotimaasta loman aikana.
Meidän etelästä tulleiden on syytä muistaa, että olemme Lapissa vain vierailijoita ja käyttäydyttävä sen mukaisesti, niin luontoa kuin paikallisia ihmisiäkin kohtaan, voimme sitten ehkä hyvällä mielellä käydä tunturiin uudestaankin.
Aiempina vuosina suosin heinäkuuta retkiaikana, silloin on Pohjois-Lapin yötön keskikesä, kukat kukkivat ja linnut laulavat. Aikaisempi tai myöhempi ajankohta on kuitenkin alkanut kiinnostamaan, koska hyttystenkään kanssa ei aina jaksaisi leikkiä, vaikka ne yleensä eivät minua suuremmin haittaakaan.
Talvivaellukset ovat myös oma hulluuden alalajinsa, pitäähän sitäkin kokeilla.
Taasko?
Ruskan tuloa seuraamassa.
Kun kesä tuli kolme viikkoa etuajassa.
Kertomus vaellukselta löytyy Outan numerosta 1/2014.
Tylsyyttä. Ei uskoisi, mutta tämä reissu ei paljoa huvittanut.
Pääsinpäs lähtemään vielä kerran ennen kesän loppua.
Kesä viivyttelee joskus Lapissa, mutta sitten se tulee joutuisasti. Sillä on nimittäin kiire.
Tuolla jossain, pohjoisessa.
Muotkalla on aina mukavaa. Nyt satoi koko matkan.
Sinne taas, nyt pohjoisesta käsin kesää vastaan!
Edellisvuonna sose muutti reittsuunnitelman, nyt yritettiin uusiksi.
Muotkalla tuntee aina olevansa oikeassa Saamenmaassa.
Paluu samoihin maisemiin..
Ensimmäinen talvinen yksinvaellus, suoritettuna ikäänkuin pois alta, ettei sitä tarvitse miettiä tämän enempää. Kiire ei ollut, eikä matka ollut pitkä.
Myöhäissyys, pimeys, nuotion valo, talven läheisyys..
Jälleen kerran, jänkiä, pusikkoa ja loivia tuntureita. Joillekin Kaldoaivi on pusikko, toisille se on puutarha.
Alkukesästä 2009 suuntasin katseeni Ylä-Lappiin jo kesäkuun alussa, Paistuntureiden karuun erämaahan, josta Raimo O. Kojo kirjoittaa 60-luvun retkeilyoppaassaan:
"Ei Utsjoen läntinen erämaa niin eloton ole, kuin ehkä edellä on usein tullut kuvatuksi. Joskus tuntuu kuin tunturimaa olisi balsamoitu, unohdettu, mutta sitten keskellä suurinta synkkyyttä alkaa kuulua vihellystä, piipitystä, helähdystä, rupattelua, viserrystä."
Kesäreissut eivät enää riittäneet. Tauti etenee, ei lääkettä?
Täällä voi kohdata jopa ihmisen. Erakon painajainen, vai onko?
Muotka reloaded.
Ensimmäinen reissu Muotkalla, mutta se ei jäänyt viimeiseksi.
Miksi Kaldoaivi kiinnostaa, eihän siellä ole mitään. Aivan.
Pöyrisjärven erämaata parhaimmillaan.
Tarvantovaarassa ei paljoa liikuta, eikä se ole ihme. Alueen yleispiirteenä ovat pusikot ja suot jotka saartavat vaeltajan helposti. Ei kannata antaa sen kuitenkaan lannistaa, Tarvantovaarasta löytyy paljon hienoja paikkoja, esimerkiksi Villenjärvi.
Paluu Kaldoaiviin, tällä kertaa ei enää yksin.
Keskeytynyt yksinvaellus Kaldoaivissa.
Neljän päivän minivaellus Jierstivaaran ympäristössä Pöyrisjärven erämaassa.
Vanhemmista vaelluksista en ole pitänyt päiväkirjaa ja useimmat kuvat ovat vielä dia-arkiston uumenissa odottamassa skannaamista.
