Pääsivulle Lapin vaelluksia
Kaldoaivi 2007
Katso kuvat >
Kaldoaivin tunturivaellus heinäkuussa 2007
Suosikkipaikkani Kaldoaivin erämää tarjosi taas vaihtelevan reissun. Sää muuttuu Pohjois-Lapissa arvaamattomasti ja yllättää joka kerta.
Olen nyt tehnyt 3 reissua Kaldoaivin koillis- ja pohjoisosassa ja alue saa toistaiseksi jäädä. Luulenpa, että palaan alueelle seuraavan kerran Sevettijärven suunnasta tai sitten lännestä, en ole tutkinut asiaa tarkemmin.
Tässä joka tapauksessa vaelluspäiväkirja viimeiseltä Kaldoaivin reissulta suurinpiirteinen sellaisena kuin sen matkan aikana kirjoitin.
Voit katsoa reissun kuvat täältä.
Vaelluspäiväkirja
3.7.2008, päivä -2
PK saapuu sovittuun aikaan Oulun rautatieasemalle. PK on vanha opiskelukaverini johon törmäsin taas monen vuoden tauon jälkeen keväällä 2004. Tuolloin tuli puheeksi vaeltaminen ja PK ilmoitti olevansa kiinnostunut Lapista, vaikka ei ollut ennen vaelluksella käynytkään. Tuolla ensimmäisellä yhteisellä reissullamme Kaldoaiviin kävi ilmi, että PK on synnynnäinen savusilmä ja oli vaikeaa uskoa, että erämaareissu oli hänelle ensimmäinen, niin luontevasti tuo vaellus sujui. Taisin itse hermoilla asiasta paljon enemmän ja aivan turhaan.
Vaellusreitti on mietitty jo hyvissä ajoin etukäteen ja pidän sitä melko hyvänä, tosin tällä reitillä on erityinen tarkoituskin. Se on sama jonka jouduin jättämään kesken kesällä 2003 polven retkahtamisen takia. Nyt olisi siis aika ottaa tuo vahinko takaisin. Polttelee pahasti, eikö tästä jo päästäisi matkaan?
Automatka on kuitenkin vielä pitkä, eikä meillä ei ole tapana hötkyillä turhaan näillä menomatkoilla ja niin jäämme Korvalan Kievariin Tiaisiin yöksi. Kaunis ja mukava paikka, mutta hairahdumme ottamaan saunallisen mökin. Mökki on aika kallis ja meille turhan iso. Mökin sähkösauna on kammottava esitys: Lauteet ovat romahtamaisillaan ja sauna on kapea putka johon juuri ja juuri sopii istumaan. On kuitenkin mukava istuskella iltaa ja käydä vielä reittisuunnitelmat läpi rauhassa. Tästä on helppo ajaa huomenna Nuorgamiin rauhallista tahtia.
4.7.2007, päivä -1
Nuorgamin kesäyö painuu iltaan, on syöty, saunottu ja pakattu. Huomenna aamulla ajamme Pulmankijärven parkkipaikalle ja aloitamme reissun Pulmanki-Sevettijärvi reittiä pitkin. En paljoa perusta merkityistä reiteistä, mutta alkumatkat on mukava kävellä polulla, jolloin tottuu maisemaan ja ajatukseen erämaasta.
5.7.2007, päivä 0
Puollanvarri klo 13.40. Ääliömäistä tempoilua matkaan lähtiessä! Kuvittelin Pulmankijoen sillalla jättäneeni kameran varustepussin autoon ja palasin sitä "etsimään". Ei ole etelän kiireet vielä helpottaneet, rinkassa se pussi kuitenkin oli kuten jouduin autolta nolona palatessani tunnustamaan. Perkeleen tollo.
Aikaa meni siinä puuhassa tunnin verran hukkaan, mutta toisaalta, mikään kiirehän ei pitäisi olla. Taas kestää jonkun päivän ennenkuin saa "pakko tehdä sitä"- ja "pakko tehdä tätä"- asenteen pois mielestään.
Alempi Luossajavri klo 17:30. Normivaellus, ei mitään! PK joutui teippaamaan vähän varvasta, mutta ei pientä hiertymään kummempaa. Vaellus sujui olosuhteisiin nähden hienosti. Päivä oli erittäin tuulinen ja kylmä, mutta ötökät saivat myös kyytiä, joten ei valittamista.
Polulta poikkesimme muutaman kilometrin kävelyn jälkeen ja suuntasimme Luossajokea kohti. Luossajoessa oli vesi korkealla, joten jouduimme hakemaan ylityspaikaa kävelemällä ylävirtaan päin kohtaan, jossa joki haarautuu kolmeen osaan.
Teltan pystytysharjoitus meni myös hyvin. Hankin tälle reissulle uuden teltan, koska vanha Haltin kupoli ei oikein enää ollut tehtävän tasalla: Vesi alkoi tulla läpi pohjasta pidemmän sateen aikana. Hyvin sillä pärjäilin toistakymmentä vuotta, vaikka ei maksanut silloin ennen vanhaan kuin muistaakseni n. 500 mk.
6.7.2007, päivä 1
Puolipäivä, puramme leiriä. Sää selkenee eilisestä harmaudesta, mutta tuuli puhaltaa voimakkaana muovaten pilvet näköisekseen. Kaunista. Ei ötököitä.
14.00: Skihbaluobbasta laskeva joki ylitetty tutusta ylityspaikasta. Tänne johtava hieno koivikkoinen harjanne oli tänä vuonna aavemainen ja surkea näky: Tunturimittari oli syönyt kaiken paljaaksi. Toukkia tuntui olevan tuon rupeaman jälkeen rinkat vihreänä ja vaelluspuvun taskutkin täynnä.
Sama koivikko vuodelta 2004 (ylempi) ja 2007 (alempi puolisko)
18.00: Ruossajavri. Tämä väli on minusta aina ollut kovin raskas, vaikka ei se niin pitkäkään ole, joka tapauksessa aina on takki tyhjänä Ruossajavrelle tultaessa. Kunto on tietysti alkumatkasta huono, eikä enää jalkakaan nouse niin kuin 10v sitten. Tällä kertaan matka oli kuitenkin helpompi kuin edellisellä kerralla, jolloin kävelimme sen kärventävässä helteessa.
Joku neropatti on rakentanut "noitakehän" (kuten PK toteaa) vakiopaikallemme ja nostanut poronkallon puuhun, mutta pelkäämättömästi pystytämme teltan kehään.
Tuuli jatkuu erittäin kylmänä, joten hyttysillä ei ole asiaa aterialle. Eipä ole kalastusilmakaan, mikä vähän harmittaa. Kalastus ei tosin ole minulle kovin tärkeää näillä reissuilla, mutta ruokavaliota se petraa kummasti.
21.30: Käymme vaaralla ihailemassa maisemaa ja valokuvaamassa. Aurinko pilkistelee pilvenraosta ja saa viereisen vaaran laen kylpemään valossa, Taas alkaa muistumaan mieleen miksi näille reissuille aina jaksaa lähteä.
Ilma on kylmä. Lämpötila laskee yöllä n 4 asteeseen, vaikka ei päivälläkään kovin paljon lämpimämpää ole ollut.
Noitakehästä huolimatta nukuttaa hyvin, eivätkä henget pidä peliään. Vakavasti ottaen: Tällaisten kivikehien rakentelu erämaahan on minusta turhaa ja lapsellista. Vaeltajan olisi viisainta jättää asentopaikkansa lähtiessään mahdollisimman koskemattomaksi.
. 
7.7.2007, päivä 2
Aamu on tuulinen, synkkä ja kolea. Nukumme niin pitkään kuin ilkeämme, sillä lihakset ovat kipeät. Noitakehän kirous sittenkin?
14.15: Matkaan kohti Muorahisjavria. Tämä on välipäivä, jolloin siirrymme vain pari kilometriä eteenpäin Muorahisvarrin juurella sijaitsevan ylemmän Muorahisjavrin rantaan.
17.30: Saavuimme löntystelevän matkan päätteeksi Muorahisjavrille 16:00. Tuuli on erittäin voimakas. Nyt voisi vanhalla Haltin kupoliteltalla olla kovat paikat, mutta uusi Fjällräven näyttää pysyvän tiukasti kuosissa tuulesta huolimatta.
Eilinen tuntuu lihaksissa. Se oli väsyttävä reitti, kuten olin muistellutkin kahden edellisen kerran perusteella. Korkeuserot eivät ole suuria kuten ei täällä yleensäkään, mutta pienet lammet ja lohkareiset montut pakottavat koko ajan etsimään parasta kulkureittiä. Jos taas eksyy liikaa itään, joutuu tarpomaan vaivaiskoivikossa ja suossa. Ensimmäisen kerran tulin tuon matkan yksin vuonna 2003 hernerokkasumussa ja sateessa eksyen aina puolen tunnin välein suunnasta. Kompassikin täällä välillä tuntuu näyttävän joskus mitä sattuu.
Huominen matka pakottaa hieman miettimään, koska täytyy suunnistaa ensimmäisen kerran tällä reissulla. Olemme nyt pisteessa, josta jouduin kipeytyneen polven takia kääntymään takaisin vuonna 2003. Tästä on tarkoitus nyt suunnata Muorahisvarrin ja Pulmankijokilaakson yli kohti Kaldoaivia.
Muorahisjavri antoi 4 vuotta sitten monta komeaa tammukkaa viettäessäni täällä kaksi päivää polvea lepuuttaen. Tänään ei kuitenkaan ole oikein fiilistä kalastella, eikä se kovan tuulen takia varmaan kovin hyvin onnistuisikaan.
Iisi fiilis. Ei edes huvita kirjoitella paljoa. Yksin tekstiä syntyy paljon enemmän kun ei ole juttukaveria. Toisaalta näiden meidän juttujen informaatiosisältö tuntuu kyllä taas olevan nolla.
20.45: On hyytävän kylmää. Teltta pitää omituista pauketta ja narut soivat kovassa tuulessa. Onneksi on jo syöty ja homma on hanskassa. Ennustan huvikseni PK:lle säätyypin muuttuvan n. puolessa tunnissa, niinkuin se täällä usein tekee. Tosiaan, taivaanranta näyttää erilaiselta.
Ei muutu. Tuuli ehkä kylmenee entisestään. Hyttysiä nolla!
8.7.2007, päivä 3
9.00: Muorahisjarvin leiri oli erittäin kylmä ja tuulinen. Harvoin täälläkään tämmöistä myräkkää on heinäkuussa. Rukkaset ja pipo ovat käytössä aamusta iltaan.
Kalastus oli vähän huonoa. Aamulla tuuli oli tyyntynyt jonkin verran, joten onnistuin vähän heittelemään lippaa, mutta arvattavin tuloksin: Ei nykäystäkään. Minkäs voit, joskus on tämmöstä.
14.00: Lounas, pussikeittoa ja näkkäriä. Lähdimme n. klo 11 kohti Pulmankijokea. Vielä ehkäpä 1,5 h menee mäkisessä maastossa suunniteltuun leiriin Pulmankijoen laaksossa.
Ylitimme Moresveaijohkan helposti. Laaksossa oli viimein aika tavalla hyttysiä, joten onhan niitä nyt taas heti kun ei tuule. Kullero kukkii.
15.45: Perillä suunnitellussa leirissä. Jätämme rinkat mahdolliselle leiripaikalle ja lähdemme katsastamaan tienoota. Hetken etsiskelyn jälkeen löytyy hieno paikka, Pulmankijoki vain 50 m päässä ja vieressä puro. Vanha nuotiopaika kertoo, että kalamiehet ovat yöpyneet tässä ennenkin.
Puramme tavarat, pystytämme teltat ja pidämme pyykkipäivän, koska ilma on lämmin.
Peseytymisen jälkeen menen jokivarteen heittelemään lippaa, mutta vain muutama pieni tammukka tarttuu. Päästän ne varoen menemään ja vaihdan uistimen isompaan. Kalastus ei kuitenkaan tuo tulosta.
Päivä on ollut kirkas, mutta tihkusade alkaa klo 18. Pyykit yhä narulla, pahus!
9.7.2007, päivä 4
13.20: Odottelemme teltassa sateen taukoamista. Ehkä turhaan, kohta on pakko lähteä märkään pusikkoon. Tänään ei ole hirmuinen kiire eteenpäin, mutta olisi hyvä päästä semmoiset 5-6 kilometria. Sekään ei huvittaisi tässä säässä. Suurin piirtein kaikki vaatteet ovat märkiä hyvin ajoitetun pyykkipäivän jäljiltä.
Sade ei lopu, joten puramme leirin tihkussa. Pulmankijoen laakso kuhisee hyttysiä. Lähes menetän vaellussauvani joen ylityksessä, kun yritän heittää sen PK:lle joen yli. Sauva putoaa virtaan ja kevyt alumiisauva kelluu! Onneksi PK saa sen kiinni viime hetkessä.
Nousemme kohti Urroaivia. Tihku muuttuu jäätäväksi noustessamme laakson tuulensuojasta ja kastun pahoin, koska en ole laittanut sadeasua! Mitähän ääliömäisyyttä tämäkin nyt on. Tyhmä.
Palelee!
16.00: Leirissä. Ei tarkkaa kuvaa missä olemme, sumu on tiheää. Nyt on niin kova vilu, että teltta on pakko saada pystyyn ja sitten äkkiä kuivaa ylle.
Vasta noin kahden tunnin makuupussissa kärvistelyn jälkeen palaan elävien kirjoihin ja lakkaa viimein hytisemästä. PK sanoo jo suunnitelleensa jotain elvytystoimenpiteita. En välitä tarkemmin tietää mitä ne olisivat mahtaneet olla.
18.15: Tämä ei ole se paikka johon meidän piti tulla. Tiheässä sumussa ei kompassisuunta ole ihan pysynyt. Hieno paikka kuitenkin, vaikkemme tiedäkään missä se sijaitsee. Joka tapauksessa emme ole kaukana, ja Kaldojärvelle päästään huomenna varmasti alle 3 tunnissa.
20.50: Sade on loppunut ja on täysin tyyntä. Olisiko huomiseksi poutaa ja lämmintä?
10.7.2007, päivä 5
7.45: Sade jatkui yöllä ajoittain, mutta taukosi sitten. Herään aamulla 7.30 ja teltassa on lämmin, suorastaan kuuma. Lämpömittari, jonka olen ripustanut teltan kattoon näyttää 18 C. Päätän nousta kun se näyttää 20.
8.00: mittari ylittää 21 C, joten on kai pakko nousta kun itselleni lupasin. Tuuli on kääntynyt kokonaan etelään ja pilvet rakoilevat: Vaatteet kuivumaan.
Ero on hurja eiliseen verrattuna. Pilvet ovat edelleen matalalla, mutta rakoilevat, joten on taas toivoa auringosta. Sumun hälvettyä paljastuu Askkasjohoaivin hahmo ja paikannamme itsemme helposti aivista kaakkoon oleva s-kirjaimen muotoisen järven rantaan. Olimme siis tulleet sumun takia suunnitellusta reitistä hieman oikealla.
12.00: Tunturileiri numero 5 purettu. Hieno päivä, reipas etelätuuli kuivatti märät kamat hetkessä. Lähdemme siis lumille. Kaldoaivin rinteeltä löytyy tosiaan vielä hieman lunta ja pitäähän lumipallot tehdä, sen verran vielä leikittää.
14.00: Jo nyt Kaldojärvellä. Ylitimme Urra-Kaldoaivin pitkin upeaa tunturimaisemaa. Noususta huolimatta erittäin helppo reitti, mutta eipä siitä tullut matkaakaan kuin ehkä 5 km.
Paliskunnan porokämpän pihassa on yllättäen kaukoputki! Olin varma, ettei täällä tähän aikaan ole ketään, mutta paikalla onkin Metsähallituksen kaveri ja kaksi biologia, jotka ovat tulleet tekemään tunturipöllötutkimusta. Sopuleita ei ole kuulemma ollut näillä tienoin tarpeeksi ja poikueet ovat valitettavasti menehtyneet. Meille etsitään kuitenkin kaukoputkeen elävä tunturipöllöemo ihmeteltäväksemme. Tuskinpa tuota olisi ilman putkea nähtykään, joten kiitokset vaan Metsähallitukselle!
Hetken tuntiripöllöistä turistuamme siirrymme puoli kilometria etelään ja laitamme teltan kumpareelle josta on hyvä naköala Kaldojärven yli. On vahän outo olo, kun yhtäkkiä vaellus keskeytyy oudolla tavalla: Liikaa sivistystä. Olisiko pitänyt kiertää koko kämppä kaukaa? Tutkijoita tullaan huomenna noutamaan, joten ainakin ennen koneen saapumista täältä on häivyttävä!
Ilta on kaunis, "auringonlasku" suorastaan häkellyttävä, sitä kun ei ole. Kaldojärvi sijaitsee tunturiylängöllä n. 370 m merenpinnasta ja täällä aurinko on keskiyölläkin korkealla. Hyttysiä ja mäkäröitä riittää.
11.7.2007, päivä 6
9.00: Teltassa 24 astetta. Onneksi on pilvistä. Tunturipöllöprojektin hemmoja tullaan kohta hakemaan, joten sitä ennen täältä on häivyttävä. Toivottavasti ehditään lähteä ennenkuin lentokone tulee.
Tänään jatkamme mönkijäuraa myöten Kaldoaivien yli, joten suunnistaminen on tältä reissulta lähes ohi.
15.50: Jatkoimme matkaa klo 12.15 seuraavaan leiripaikkaan. Päivä oli synkkä ja sumuinen, mutta matkalta avautui hieno näköala Norjan puolen tuntureille.
Järvi jonka rantaan saavuimme ei ole kovin viehättävä ja ristimmekin sen tylysti "Perseenpesemäjärveksi". Sen toimituksen tuossa vedessa vielä tekee, mutta juomakelpoiselta se ei näytä.
Haen juomavettä kauempaa pienemmästä lammesta, muuta sekin on mutaista. No, ei tässä auta muu kuin tyytyä tähän ja keittää vedet. Onneksi kaasua on riittävästi.
12.7.2007, päivä 7
Vaellus alkaa kääntyä lopuilleen. Nyt jo? Tänään suuntaamme viimeiseen leiriin jonka olen suunitellut Havgajavrelle, n. 3,5 tunnin kävely. Huomenna sitten autolle alle 4 tunnissa.
Yö oli tavattoman kylmä, pakkasen puolella, mutta en tiedä paljonko koska ei tullut nyt mittailtua. Iltayön satoi rankasti, mutta sade taukosi puolen yön jälkeen. Sumu on sakea, Perseenpesemäjärvikään ei näy kunnolla vaikka on aivan vieressä. Alimmat pilvet näyttävät olevan tunturin huippua alempana. Olemme nyt n. 380 metrissä.
Koko reitti Muorahisvarrilta Kaldojärvelle ja Kaldoaivien yli on helppo ja helpponee koko ajan ylös noustaessa. Mönkijäuralle tultaessa kävellään jo kuin maantiellä, tästä nimittäin on ajettu selvästi maasturillakin eikä vain mönkijällä.
12.20: Matkaan. Tänään jälleen vain noin kolmen tunnin vaellus. Nyt laiskotellaan oikein kunnolla.
16.00: Leiri 8 meni vähän pitkäksi. Olemme Skaidetsohkan juurella ihan mukavassa paikassa. Tästä on autolle vähän lyhyempi kuin Havgajavrelta.
17.23: Kävin pesulla ja palasin telttaan levolle. Kuuma kuin pätsissä!
Huomiseksi luvatu kaatosadetta.
Mäkäriä on ensimmäistä kertaan kiusaksi asti, mutta en piruuttani aio käyttää verkkoa tai offia nytkään, kun olen tähän asti reissun ilman selvinnyt. Viimeinen ilta erämaassa on aurinkoinen.
13.7.2007, päivä 8
7.30: En ole varmaa sataako vai rapisuttavatko mäkärät telttaa. Sadettahan se kuitenkin on, ropina on sen verran kova.
9.10: Alan valmistautua lähtöön, PK nukkuu vielä. Trangian kaasupolttimen letku vuotaa, joten emme tee puuroa tänään.
11.15: Viimeinen etappi. Reitti on lyhyt, vain n. 2 tuntia Pulmankijärvelle. Jätämme Skaidetsohkan kylmässä tihkusateessa. Tauolla joudun vaihtamaan sadekamppeet päälle, sen verran sade voimistuu, enkä enää toista kertaa aio itseäni tällä reissulla kylmettää. Ohitamme jälleen kerran tuttuja maisemia, askel kiihtyy ja oluttölkki jo välkkyy silmissä.
13.00: Autolla. Suomen pohjoisin sauna Nuorgamin lomakylässä odottaa. Vahinko vaan, että ovat tämänkin saunan muuttaneet sähkölämmitteiseksi, mutta ehkä emme nyt valita pikkuasioista.
Tunturipölloasia jäi kiinnostamaan varsinkin kun toiset seudulla käyneet kertoivat sopuleita olleen vaivaksi asti. Me taas emme nähneet sopuleita lainkaan ja Kaldojärven ympäristössä olleet kaksi tunturipöllön pesää olivat tuhoutuneet ruuan puutteessa. Nettihaulla kävi ilmi, että tunturipöllön onnistunut pesintä on Suomessa erittäin harvinainen. Viime kesänä tiedettiin peräti viisi pesää, joista yhden pesintä onnistui! Asiasta kirjoitti muun muassa Turun Sanomat.
Koivutuhojen aiheuttaja oli ilmeisesti hallamittari, eikä tunturimittari. Joka tapauksessa tuhot olivat paikoin varsin ikävää katsottavaa.