Pääsivulle
Asentopaikan päiväkirja
<< uudemmat päiväkirjamerkinnät
Maailma on suuri paikka. Pahinta mitä täällä voi tehdä, on kehittää ylimielinen asenne: minä tiedän ja osaan paremmin kuin muut.
Aluksi voi tuntuu hyvällekin häpeämätön itsetunnon nostatus, mutta siinä tullee pitkän päälle kylymät oltavat. Vähän niinku kusis pakkasella saappaaseen, sekin jonnii aikaa lämmittää.
Näin kävi.
-- tyy, 18.12.2008
Niin myös pitsan syönnillä, syö välillä jotain muuta.
Sain muutamia kommentteja koskien aiempaa pitsareseptiä. Kaikki olivat puhdasta asiaa. Tärkeimpänä ehkä nousi esille perustelu pitsan muodolle, vaikuttaako makuun muka muoto? Miksi tehdä kaksi pyöreää, kun sama määrä sopii pellille neliskulmaisena.
Tämä vaatii selityksen ja se tulee tässä. Pitsan muodolla ei sinänsä ole merkitystä, mutta
- Pitsa on helpompi pyörittää pyöreäksi, kuin neliskulmaiseksi (uso sie)
- Jos täytät koko pellin, ei tavallinen uuni jaksa paistaa sitä, vaan uunin lämpötila putoaa liikaa eikä pitsa paistu nopeasti niinkuin sen kuuluu.
Lopuksi voisin siteerata muunneltua savolaisperiaatetta: kun ruuanlaitto alkaa, vastuu siirtyy kokille.
-- tyy, 17.12.2008
13.12.2008 Pizzaman always bakes twice
Poroakaan ei joka päivä voi syödä ja sitäpaitsi hyvin tehty pitsa on sietämättömän hyvää. Näin jouluun varustauduttaessa täytyy vatsaakin treenata kestämään lanttulaatikot ja rosollit.
Mutta miten sitä pitsaa oikein tehdään? Siis kotona meinaan, ettei aina tarvitse mennä paikalliseen ravitsemusliikkeeseen. Ja ei ole semmoista pitsauuniakaan, mutta onko se välttämätön?
No, tässäpä! Tämän päivän saldoa.
Taikina ( 2 pitsaa):
- Durumvehnää ( ei, annihelena ei käy!)
- Kuivahiivaa 6 g (1/2 pussia)
- Suolaa
- Vettä 2 dl (joo, ihan oikeesti ei enempää)
- Ruokaöljyä... EI! Pitsataikinaan ei laiteta öljyä!Täyte:
- Paseerattua tomaattia
- 2 pussillista mozarellajuustoa
- Katkarapuja
- Tonnikalaa
- Meetvurstia
- Aurajuustoa
- Kinkkua
- Ananaskuutioita
Tai mikä vaan sekoitus mistä tykkää, mutta muista seuraavat asiat:
- Tomaatin ja juuston täytyy olla hyvälaatuista, muuten maku kärsii. Muuhun täytteeseen voi huitaista vähän mitä vaan sattuu olemaan, kunhan nyt ei ihan homeessa ole
- Kuivaa liika neste pois katkaravuista. Sama pätee myös esimerkiksi ananakseen, jos tykkäät vaikka ananas-, aurajuusto-, meetvurstipitsasta. Pitsa ei tykkää uida paistamisen aikana
- Kaikkien aineiden tulee olla sulia ja huoneenlämpöisiä ennenkuin laitat ne pitsaan
Pitsataikinan tekeminen on kriittinen vaihe. Sekoita kuivahiiva 42 asteiseen veteen (kyllä sillä on väliä, elä eppäile yhtään) ja anna herätä henkiin parikymmentä minuuttia. Sekoita sen jälkeen veteen suolaa maun mukaan (pieni puolikas teelusikallinen vaikka tai enemmän jos tykkäät suolaisesta pohjasta) ja lisää jauhoja sen verran, että syntyy "mutaa". Pikkupojat kyllä tietää mitä muta on.
Anna seistä puoli tuntia lämpimässä pyyhkeen alla. Sitten ala lisätä jauhoja vähitellen (nyt on aika pestä kädet, jos et vielä muistanut). Jauhoja lisätään vähitellen niin paljon, että vaivatessa taikina irtoaa käsistä helposti ja venyy kuin purkka. Jos ei veny, niin sanoinhan, ettei sitä öljyä pitäny lisätä ja annihelena ei käy!
Anna vaivatun taikinan nousta puolisen tuntia kulhossa pyyhkeen alla. Ja nyt uuni päälle, äläkä ujostele vaan käännä nupit koilliseen! Elikkä täysille.
Normiuunissa asteikko yltää 300 asteeseen. Oikeissa pitsasuuneissa on kuumempaa, mutta nyt pärjätään tavallisella. Pitsa tykkää paistua altapäin, joten järjestetään olsosuhteet otollisiksi: laita uunipelti uuniin valmiiksi kuumenemaan. Pitsanpaistoon löytyy hommaan tarkoitettuja paistokiviäkin, eivät ole kuitenkaan välttämättömiä, minulla semmoista ei ole.
Taikinan kiusaaminen jatkuu. Vaivaa taikinaa lisää puisella leivonta-alustalla ja lisää jauhoja pikkuhiljaa. Valmiissa pitsapohjassa saa olla vähän irtonaista jauhoa pinnassakin (mutta ei annihelenaa äläkä hypistele sitä öljypulloa!).
Pitsataikina on täydellinen, jos saat sen leviteltyä levyksi pelkästään käsin sen hajoamatta. Ei se mitään jos se ei onnistu, aina voi huijata vaikka piirakkapulikan kanssa.
Oikea pitsa on pyöreä. Tämä on tärkeää, koska emme valmista mustikkapiirakkaa vaan pitsaa. Samasta syystä pitsan pohja on ohut. Se ei siis ole mustikkapiirakka.
Jos olet tehnyt kaiken oikein, on taikinaa juuri sopivasti kahteen normaalikokoiseen (pyöreään) pitsaan.
Pitsan täyttäminen aloitetaan tomaatilla. Tämän jokainen ymmärtää, mutta mikä ei tunnu menevän jakeluun niin ei millään, on että juusto ei tule päällimmäiseksi. Se tulee heti tomaatin jälkeen.
Sitten muut kamat sekaan, mutta ei liikaa (eikä sitä vettä sitten jätetä sinne täytteiden sekaan, hankkiudupas eroon siitä ennen tätä vaihetta niinkus jo oli puhetta). Tee mieluummin vaikka useampi pitsa jos on kova nälkä tai paljon syöjiä, mutta liika täyte pilaa takuuvarmasti muuten täydellisen suorituksen.
That's it. Nyt pitsa täytyy saada uuniin. Parasta olisi, jos sen saisi pötköttämään suoraan uunipellille ilman papereita. Jos tässä onnistut, olet jo pitsamestari tai ainakin tottunut leipälapion käyttäjä. Meille kuolevaisille on helpointa laittaa leivinpaperi pitsan alle pitsalevyn pyörittelyn loppuvaiheessa ja vetäistä se koko komeus sitten sitten varovasti tulikuumalle pellille (jos haveri sattuu, valkovaseliinia ja laastaria löytyynee mamman lääkekaapista).
Pitsa uuniin. Ja jos meinasit nyt lähteä virkistäytymään, niin ei sitten hiihdetä kauas sen kaljapullon kanssa. Kymmenen minuutin kuluttua pitsasi on ns. entinen, joten tarkkana nyt.
Tärkein vaihe alkaa tietysti nyt, mutta siihen et tarvitse neuvoja.
Jos pitsapohja on kivikova käppyrä, niin mitäs helekuttia sanoin siitä annihelenasta ja ruokaöljystä!
Vaan ei se haittaa vaikka joku menikin pieleen, vielä 200 vuotta harjoittelua ja pitsastani tulee täydellinen.
(P.S. hiivanherätysohje by P.K.)
-- tyy, 13.12.2008
Saunan kiuas vuosimallia 1990. Sieltä jostain.
Ajalta, jolloin teki mieli etsiä tätä.
Enää en muista miksi.
-- tyy, 9.12.2008
Hys, hiljaa! Kuuletko .. ?
-- tyy, 8.12.2008
Kun nyt tasavallan kerma parantelee kankkustaan, voi hyvällä mielin katsoa vaikka tämän, jos vain ameriikan kielen kuuntelu sujuu.
Do you want to take the Red Pill?
>> The real difference between liberals and conservatives
6.12.2008 Hyvää itsenäisyyspäivää
-- tyy, 6.12.2008
Tänään menin ruokaostoksille jalkaisin, reppu selässä, niinkuin aina tähän vuodenaikaan teen lähes päivittäin. Tulee ainakin jotenkin liikuttua.
Kassalla pakkasin tavaroita ajatuksissani ja olin vahingossa ottaa toisen asiakkaan piimäpurkin, pyysin anteeksi ja hymyilin. Tai ainakin yritin. Sitten vedin repun selkääni ja läksin.
Ovella tapahtui jotain hyvin nopeasti. Nuori myymälävartija pyyhälsi ohitseni ja tempaisi käytävällä tuollilla istuvaa vanhemman puoleista naishenkilöä käsivarressa aika ronskin oloisesti.
- Mähän sanoin, että ... En kuullut tai ymmärtänyt kaikkea. Naisella oli nuhjuiset vaatteet, kasvoillaan väsynyt ilme, ehkä myös pelokas. Ennätin haistaa satojen savukkeiden hajun ennenkuin vartija raahasi naisen ulos. En tiedä mitä hän oli tehnyt vai oliko mitään, mutta vartijan otteet näyttivät turhan kovakouraisilta.
- Tänne ei sitten enää tänään ole tulemista! Näinen nyökkäsi ja jäi ulos sateeseen. Hänen silmänsä näyttivät sellaisen ihmisen silmiltä, joka on menettänyt kaiken.
-- tyy, 4.12.2008
Kustannus Oy Uusi tie on saanut Skepsis ry:n Huuhaa-palkinnon ansiokkaista juilkaisuistaan.
'Skepsis ry on myöntänyt vuoden 2008 Huuhaa-palkinnon Kustannus Oy Uusi tielle näennäistieteen levittämisestä julkaisemalla Tapio Puolimatkan kirjat ”Usko, tiede ja Raamattu” ja ”Usko, tiede ja evoluutio”.'
Onneksi olkoon!
-- tyy, 3.12.2008
1.12.2008 Joulu se tulloo... ja toivottavasti männöö
Vaikken olekaan jouluihminen, niin sitä tulee aina tässä vaiheessa vuotta outo olo. Tekis mieli väkertää jotain perinteistä, nyt kun on ensimmäiset kalenterinluukut jo avattu. Ihminen on opetettu elukka.
Tekis jottain hyödyllistä niinkuin vaikka tuohivirsut. Tahi uivelon pöntön.
Kato sie sillä aikaa vaikka tämä.
Tuubin täyveltä Tampesterin suunnalta. Ja on hyvä!
-- tyy, 1.12.2008
30.11.2008 Maanantai ei mittää
Huomenna on maanantai. Sitten taitaa olla tiistai ja sitten... ääh.
Tämä aika vuodesta on pahinta mitä tiedän. Aika jotenkin kulkee eteenpäin ilman minua. Hitaasti madellen, kuin piruuttaan viivytellen. Koko ajan täytyy yrittää keksiä uutta järkevää tekemistä, ettei antaisi pysähtyneisyydelle valtaa. Onko tämä se kaamosmasennus?
Mikä lie, mutta joulun jälkeen heti helpottaa, kun päivä alkaa pitenemään. Ei se pimeyskään tätä alakuloa selitä, mutta lunta voisi olla. Tänään taisivat loputkin sulaa täältä pääkaupunkiseudulta, muutamaa aurauskasaa lukuunottamatta.
Vaihdoin alakerran valaisimet uusiin ja laitoin energiansäästölamput. Johan tuas uus uamu valakeni.
-- tyy, 30.11.2009
Ei ollut pitkä etelän talvi, ei. Lähes 30 senttiä rojahti lunta männä viikolla, mutta nyt on taas nurmikot vihreitä. Ei tarvitse suksikauppaan suunnata vieläkään.
Kaivelin valokuvia kahden vuoden takaa ja silloin talvi taisi pieneksi hetkeksi näyttäytyä marraskuun alkupäivinä. Nuuksion Valklammella aikainen kulkija saattoi tuolloin nähdä huikaisevan kauniin aamun.
Mutta aina jotakin keksitään parempia aikoja odotellessa. Pienellä lenkillä käynnin jälkeen keittelen nyt eilen pakastimesta ottamastani poron potkasta soppaa. Voi veljet, mikä herkku!
-- tyy, 29.11.2008
28.11.2008 Ajatus hiljaisuudessa
Jokainen lause, jokainen ajatus, jokainen argumentti, tarvitsee vastauksen muuttuakseen todeksi, kuultavaksi ja ymmärrettäväksi.
Siksikö yksinäisyyttä etsin, että voisin antaa vanhojen ajatusten puhua hiljaisuudessa tarvitsematta etsiä uusia?
-- tyy, 28.11.2008
27.11.2008 Miksi pelätä uutta tietoa?
Ihminen on menneisyytensä vanki. Ei vain omansa vaan varhaisemman, esi-isiensä menneisyyden vanki.
Ja ihminen pelkää uutta tietoa. Ei hyväksy muutosta, erilaisuutta, sitä että joutuu myöntämään olleensä väärässä.
Minäkin pelkään. Mikä esimerkiksi on 'kylänraittia muistuttava pörräyspaikka' tai miten voisi edes alkaa kuvitella mikä on 'tapahtumakenttä'?
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=765710
"Tällä materiaalilla Saariselän tulevaisuus on huomattavasti valoisampi kuin miltä keväällä näytti", kiitti kilpailun satoa palkintolautakunnan toinen Arkkitehtiliittoa edustanut jäsen, arkkitehti Teemu Palo.
(Lähde: Kaleva)
Mutta tietenkään uutta tietoa ei tarvitse pelätä, ainoastaan tietämättömyyttä.
-- tyy, 27.11.2008
25.11.2008 Kontrollifriikin orjuus
Vaelluksella pitää aina olla hyvä suunnitelma, kartat ajan tasalla ja kompassi kunnossa. Vai pitääkö?
Entä jos näitä sääntöjä alkaisi rikkoa, pääsisikö paremmin eroon arjesta? Minulla on paha tapa orjuuttaa itseni kellolla ja tarkoilla suunnitelmilla myös vaelluksen aikana. Se näkyy myös vanhemmista retkipäiväkirjoista, joihin olen merkinnyt paikkoja ja kellonaikoja minuutin tarkkuudella.
Mutta onko se tarpeellista? Jälkeenpäin on tietysti mukava katsoa miten kauan meni mihinkin matkaan, mutta latistaako tämä vaelluksen illuusiota vapaudesta? Illuusiohan se vapaus on, mutta jos se on kuitenkin tavoite, niin pitäisikö sitä illuusiota vahvistaa.
Kartta kahlitsee myös. Voisiko vaelluksen tehdä ilman karttaa ja kompassia? Tietysti voi laittaa kartan ja gepsin repun pohjalle, kävellä viikon verran sinne sun tänne, ja sitten alkaa ihmettelemään missä on. Se on kuitenkin huijaamista, jos oikeasti haluasi kokeilla miltä pelkkä päällä suunnistus tuntuu. Kestääkö pää vai alkaako viiraamaan? Tuijottelisi karttaa muutaman kuukauden, voisi piirrellä tupakkiaskin kanteen ylimalkaisen reitin ja sitten matkaan. Ja kattois miten käy.
(Jos kokeilet tätä, niin minä en siten ollut se joka ehdotti.)
-- tyy, 25.11.2008
(Kommentoi vaan siekiin, jos näet pöljiä juttuja täällä tai muuten vaan.)
24.11.2008 Eksyneen selityksiä
Tapahtui heinäkuussa 2005 Tarvantovaaralla.
- Sä kayttäydyt oudosti! PK kuulosti arsyyntyneeltä.
- Miten niin? minä protestoin.
- Kavelet minne sattuu, näkeehän tuon.
- Eiku, haen tässä vaan reittiä. Musta tuntuu, että tää kompassi ei toimi, olisko häiriöitä tai jotain. Tuon joen pitäis olla tuossa ihan just.
- Just joo, sanoit samaa tunti sitten.
Kun sitten 2 tuntia myöhemmin seisoimme suossa polvea myöten, myönsin viimein etten tiedä missä olen. Tuolloin yritin keksiä selityksiä eksymiselle: Kompasssin takeltelua, jopa magneettisiä häiriöitä. Tosiasiassa en usko, että niitä Tarvantovaaralla on, olinpahan vaan täysin sekaisin uupumuksesta.
Varoitusmerkit olivat nähtävissä ja olisin kyllä osannut tarkistaa suunnan auringosta vaikka taivas olikin osittain pilvessä, mutta jostain käsittämättömästä lapsuksesta johtuen annoin itseni kuvitella, että olimme kartassa eri paikassa kuin olimme. Ja tätä jatkui niin kauan, että eksyimmekin perusteellisesti.
Kesäkeleillä eksyminen ei useimmiten ole vaarallista, mutta liika väsyminen on. Virhe minkä teimme oli se, ettemme levänneet tarpeeksi kahden edellisen todella uuvuttavan päivä jälkeen. Kuntokaan ei ollut parhaassa terässä.
Siperia opettaa. Ja jänkä.
Muistelen tätä nyt tässä, koska sain sähköpostia jossa tiedusteltiin, onko Tarvantovaaralla tosiaan magneettisia häiriöitä. Ei, en usko. Jos kyseessä eivät olleet minuun suuttuneet maahiset, niin sitten häiriöt olivat enämpi tuolla psyykkisellä puolella.
Kiitos sähköpostin lähettäjälle myös kommenteista tämän veijarin lajinmäärityksen suhteen!
[ Lisäys 25.11.2008: Sainkin huomautuksen, että kyllähän Tarvantovaaran ympäristössä todellakin magneettisiä häiriöitä esiintyy. En kuitenkaan usko, että saan tästä synninpäästöä, mutta laitan nyt huomautuksen tähän, ettei tule jaettua väärää tietoa ]
-- tyy, 24.11.2008
23.11.2008 Noitatunturi lamassa
Onko Noitatunturi Oy:n ökysuunnitelma lamankestavä? Pessimismin merkkejä on ilmassa. Joku aika sitten asiasta kirjoittivat sekä Iltalehti että Hesari.
En ole kiilusilmäinen ekoterroristi, eikä minusta pesunkestävää viherpiipertäjääkään kovin helpolla saa, mutta Noitatunturi Oy:n suunnittelujohtaja Olli Santalan lausunto on minusta lähinnä ihmisten aliarviointia:
"Luonto on hankkeessa ehdottomasti ykkösasia, ja luonto tuodaan joka paikkaan. Lasiseinän takaa on hieno katsella luontoa, kun ulkona paukkuu pakkanen tai on kova lumimyrsky", Santala kumoaa epäilyt liian teknisestä luontonautinnosta.
(Lähde: Helsingin Sanomat)
Toivotaan, että jos keskus rakennetaan, se tosiaan työllistää Santalan lupaamat 7000 ihmistä. Lappi tarvitsee työpaikkoja, varsinkin kun lama näyttää tekevän työllisyydessä jälleen kerran rumaa jälkeä. Jotainhan täytyy saada vastineeksi tunturiluonnon hävittämisestä.
Haluaisin uskoa, että Lapin matkailua voisi kehittää muullakin tavalla, mutta jos tällaisia keskuksia halutaan rakentaa ja niille tosiaan on haaveillun kaltaista kysyntää, olkoon Pyhätunturin alue sitten oikea paikka. Luonnonmukainen se ei ole ollut enää 60-luvun jälkeen.
Tähän väliin sopii kuunnella uudelleen Raimo O. Kojon syksyinen radiohaastattelu, joka löytyy edelleen Ylen Areenasta.
-- tyy, 23.11.2008
22.11.2008 Kynttilä pimeydessä
Helsingin yliopiston uskontotieteen laitoksen tutkija Elisa Järnefelt vastaa Tapio Puolimatkalle.
Vastine ei kuitenkaan kelvannut Hesarin pääkirjoitussivulle, vaan on paperilehden yleisönosastolla. Miksi?
__________________________________
Avaruus
Ikuisuus
Taivas täynnä auringoita,
meri täynnä pisaroita
aallon alla aalto uus.
Tuuli, tuuli vaeltaa.
Uumenista ajan, aineen,
puhki maailmoiden paineen
suuri, suora, yksinäinen
vuorenhuippu kohoaa....
- Lauri Viita: Luominen, 1947
__________________________________
-- tyy, 22.11.2008
21.11.2008 Matkailun autuus ja turhuus
Raimo O. Kojo kirjoitti kuusikymmentäluvulla Lapin Retkeilyoppaassaan "matkailun hävittävästä voimasta" ja tarkoitti tällä, ellen aivan erehdy, massaturismin taipumusta tuhota juuri ne nähtävyydet, joiden takia turismi kohdealueelle on alunperin aloitettu. Näin on käynyt monessa kaukomatkojen kohteessa, mieleen tulee esimerkiksi Thaimaan pienet saaret.
Käykö Lapille samoin vai onko jo käynyt? Riippuu keneltä kysytään, mutta ikävää on, että aihe on usein niin tulenarka, että siitä on vaikeaa saada aikaiseksi rakentavaan keskustelua. Paikallisten asukkaisen pitäisi elättää itsensä, eivätkä etelän luonnonsuojelijat ole aina samoilla linjoilla hyväksytyistä tavoista. Periaatteessa olen ehdottamasti sitä mieltä, että paikallisten ihmisten etu tulee ensisijalla, mutta kyllä "etelän pellen" mielipidettäkin kannattaa aina joskus kuunnella, saattaahan hän yllättäen olla jopa potentiaalinen asiakas matkailuyrittäjälle.
Omasta puolestani voin sanoa, että ilman Lapin matkailuyrittäjiä omat vaellukseni olisivat olleet kylmempiä ja ikävämpiä. Mukava on ollut saunoa ja nukkua lämpimässä tunturista palattua. Monet Pohjois-Lapin lomakylät ja ravintolat ovat muodostuneet mieluisiksi vakiopaikoiksi, joihin palaan aina uudelleen varustautumaan vaellukselle ja varsinkin sieltä palattuani.
Camping Lapinkylä Utsjoella, Nuorgamin lomakeskus, Hetan Lomakylä, Camping Tenorinne Karigasniemellä, Muotkan Ruoktu vain muutamia mainitakseni ovat rauhallisia paikkoja joihin on aina mukava palata. Paikallista yrittäjää kannattaa vaeltajankin tukea, sen minkä pystyy. Vaelluksen jälkeen maistuu poronkäristys Jussan Tuvalla, miksei lohikeitto tai vaikka pitsa Kalastajan Majatalossa.
"Leikkimökkimajoitus" Camping Tenorinteellä. Kyllä nukutti hyvin ja saunan löylyt olivat makoisat.
Kiitos kaikille Lapin matkailuyrittäjille ja menestystä tuleville vuosille.
-- tyy, 21.11.2008
Kuljen mielelläni ylhäällä tunturipaljakassa, missä katse siirtyy kauas. Lapin monet kauneimmistä paikoista löytyvät yllättävistä notkoista ja jokilaaksoista, mutta allaolevan kuvan näkyä odotan ja se saa minut kiirehtimään ensimmäisenä vaelluspäivänä. Siinä silmä lepää ja voi taas katsoa kauas.
Mutta pitkän kaupungissa vietetyn talven jälkeen on vaikea tottua tunturimaiseman mittasuhteisiin ja niinpä minulle usein käykin kesän ensimmäisellä reissulla hassusti ellen ole tarkkaavainen ja anna aikaa rauhoittumiselle: Aivot eivät ole vielä sisäistäneet mittakaavaa ja mieli on huumaantunut maiseman mahtavuudesta. Varsinkin uudessa maastossa maiseman ja kartan yhdistäminen voi tällöin olla hankalaa.
(klikkaa kuvaa niin näet sen suurempana)
Teleobjektiivilla voi sitten tallentaa maisemia, joita muuten ei ole olemassa. Se litistää tunturit ja tuo useiden kymmenien kilometrien päässä olevat kohteet osaksi samaa kuvaa.
Vielä isommilla kakkuloilla voi katsoa todella kauas. Jos voisit katsoa käsivarren mitan päässä olevan 1 neliömillimetrin suuruisen ikkunan kautta yötaivasta ja silmäsi olisi yhtä tarkka kuin Hubble avaruusteleskooppi (ja paljon valoherkempi), näkisit jotain tällaista:
(Lähde:NASA and the European Space Agency)
Eivätkä ne ole tähtiä, vaan jokainen kirkas piste on galaksi, samanlainen kuin oma Linnunratamme, jokaisessa satoja miljardeja tähtiä. Ja mihin tahansa katsoisitkin, joka suunnassa taivasta olisi samanlaista. Siinä on perspektiivi, joka ei ihmisraukan aivoille helposti aukea.
Onneksi maanpääliset vaelluskiveliöt ovat vähän pienempiä.
-- tyy, 19.11.2008
Mikä se on, joka tulessa jaksaa moderniakin ihmistä kiinnostaa? Mistä me tuleentuijottajat tulemme?
Onko meillä perimässämme jotain, joka saa elävän tulen aiheuttamaan välittömän turvallisuuden tunteen. Jos näin on, miten se on luonnonvalinnalla selitettavissä. Onko se?
Ehkä kysymys on liian ilmeinen, että sitä kannattaisi tätä kannalta pohtia, tuli suo yksinkertaisesti lämpöä ja valoa. Se on siis auringon korvike. Siltikin, jotain mystistä, epäloogista, nykyihminenkin kokee nuotiolla istuessaan. Ainakin minä.
-- tyy 18.11.2008
17.11.2008 Älytöntä suunnittelua
Lauantain Hesaria lukiessa meinasi livahtaa sumpit henkitorveen. Mieli on tehnyt kirjoittaa Hesarin yleisönosastolle, mutta koska tiedän että minua viisaammat kyllä hoitavat homman, jurnutan nyt sitten vaikka täällä.
Tuntureilla kulkiessa tulee enemmän kuin milloinkaan ajateltua perimmäisiä kysymyksiä ja mietyttyä ihmisen suhdetta luontoon ja maailmankaikkeuteen (Jos jollekin ei ole näitä juttuja lukiessa selvinnyt että olen ateisti, tulkoon se nyt sanottua). Luonnossa kulkiessani en näe mitään "luotua", vaan perimmältään tarkoituksettoman, mutta äärimmäisen monimutkaisen ja mielenkiintoisen maailmankaikkeuden osan: Pienen osan valtavaa universumia, joka on pienuudestaan huolimatta häkellyttävän kompleksinen, mutta jonka salaisuudet ovat pikkuhiljaa alkaneet meille aueta.
Jotkut pitävät maailmankaikkeuden ymmärtämistä mahdottomuutena tai jopa ymmärtämisen yrittämistä pyhäinhäväistyksenä, mutta minä en käsitä miksi asioiden naturalistinen selittäminen ja todisteiden kautta ymmärtäminen vahentäisi maailmankaikkeuden arvoa tai tekisi siitä vähemmän mielenkiintoisen. Vaikka maahisista on mukava Lapissa unelmoida ja vanhoja lappalaisten taruja miettiä, on ne erotettava todellisuudesta ihmismielen luomina ja vuosituhansia perimätietona kulkeneina satuina.
Tarina jumalasta, joka loi maailman, ei ansaitse yhtään erilaista kohtelua. Jos tämä ajatus loukkaa sinua, pyydän anteeksi. Mutta päinvastoin kuin tiede, joka toki ei sekään vielä pysty selittämään kaikkea, luomiskertomus ei selitä yhtään mitään, vaan siirtää koko vastuun mystiselle olennolle jonka olemassaolosta meillä ei ole minkäänlaisia todisteita (sen enempää kuin maahisistakaan, vaikka niidenkin olemassolo on joskus mukava kuvitella).
Ai niin, oli jo unohtua se, mistä Hesaria lukiessani vetäisin hernarit. Tapio Puolimatka kirjoittaa Helsingin Sanomien "Vieraskynässä", pääkirjoitusivulla, otsikolla: Evoluutioteoriaa on opetettava kriittisesti avoimella tavalla.
Otsikossahan ei sinänsä ole vikaa, kaikkiin teorioihin suhtaudutaan tieteessä kriittisesti, se on kaiken modernin tieteen perusta, mutta jo otsikosta saattaa arvata mistä hommassa on kyse: Kreationistien tieteen valepukuun pukema "Intelligent Design" on saanut palstatilaa valtakunnan ykköslehden ykköspaikalta. Voi hyvänen aika. Kirjoittajan puolesta myös hävettää: Vaikka onkin humanisti, ei se oikeuta täydelliseen tietämättömyyteen luonnontieteistä, varsinkaan jos haluaa niitä arvostella.
ID:n kannattajat väittävät kiven kovaan, että älykäs suunnittelija ei suinkaan välttämättä ole kristinuskon tai muun uskonnon jumala, yliluonnollinen olento, vaan he ainoastaan haluavat osoittaa, että on olemassa todisteita "älykkäästä suunnittelusta", koska heidän mielestään elollisissa organismeissa esiintyy rakenteita, joita ei ole voinut syntyä evoluution kautta. Mutta siitä huolimatta Puolimatka kirjoittaa:
" Usein älykkään suunnitelman teoria suljetaan tieteen ulkopuolelle määrittelemällä tiede naturalistisesti siten, että tieteessä voidaan selitysperustana käyttää vain luonnollisia tekijöitä. Jos naturalismia käytetään empiirisesti perustelemattomana rajana sille, mitä mahdollisuuksia voidaan ottaa huomioon havaittavan todellisuuden selittämisessä, siitä riippuvien teorioiden tieteellisyys tulee kyseenalaiseksi."
Voiko enää tuota selvemmin kirjoittaa itseään pussiin arvosteltaessa luonnontieteitä ja ID:n jättämistä niiden ulkopuolelle.
Enempää analysoimatta, jätän sen puolen oppineemmille, joudun toteamaan jälleen kerran valtakunnan ykköslehden tason laskun. Juuri ja juuri vielä ymmärsin kummitussartikkelisarjaa harmittomana kesähömppänä, mutta tämän jälkeen joutuu välttämättä asettamaan Helsingin Sanomien päätoimittajan harkintakyvyn kyseenalaiseksi. Toivottavasti osoittautuu, että olen väärässä ja Helsingin Sanomat antaa vastaavan mahdollisuuden Puolimatkan kirjoitukseen kriittisesti suhtautuvalle vastineelle.
Tasapuolisuuden vuoksi, ansaitsisivathan lapsemme tietää myös vaikka lentävästä spagettihirviöstä.
Suomalaisessa varsin sekulaarisessa yhteiskunnassa rohkenen kuitenkin ennustaa Puolimatkan ja muiden IDeistien vaellukselle rospuuttokelejä.
Pyydän anteeksi pitkää vuodatusta. Jos loukkaannuit joistain ajatuksistani, muista että tunteet eivät ole olemassa ilman sinua, ne syntyvät ihmisaivoissa. Ramen.
-- tyy 17.11.2008
16.11.2008 Tylsistynyt retkeilijä
On tämä etelän marraskuu yhtä tuskaa. Sataa ja on pimeää, koko päivänä en ole saanut raahauduttua ulos kuin vajaaksi puoleksi tunniksi. Ensi viikonloppuna täytyy aloittaa joku talviprojekti, ettei mene vallan pelkäksi äimistelyksi ja keskustelupalstoilla nahisteluksi.
Että toivo säilyisi, olen tässä selannut tämän päivän viime keväänä otettuja kuvia. Tulee se joukhainenkin vielä takaisin ensi keväänä jos maapallo on radallaan.
Sitä odotellessa.
-- tyy, 16.11.2008
15.11.2008 Uneton marraskuussa
Ei taida maistua talviunet tänä vuonna. Tässä kirjoittamisessa taitaa olla jotain sellaista vangitsevaa, että talvitauon pitäminen tuntuu vaikealta. Niin, että lyhyeksi jäivät nämä talviunet.
Tämäkään kaveri ei tuntunut vielä viikko sitten pitävän unille menemistä tarpeellisena.
Otus tavoitettiin Kaakkolammen kämpältä viime viikonloppuna. Aivan ilmeisesti kyseessä oli kämpän vakioasukas ja olimme enemmänkin tunkeilijoita, koskapa ei arastellut hetkeäkään käydä ruokapöytään.
- tyy, 15.11.2008
22.10.2008 Talvihorroksen aika
Asentopaikka siirtyy nyt talviunille, on aika keskittyä muihin harrastuksiin. Palataan asiaan vaikka tuossa sinivuokkojen aikaan.
P.S. Elä epäröi lähettää palautetta, jos siltä tuntuu.
-- tyy, 22.10.2008
21.10.2008 Vuoden luonnottomuuskuva
Vuoden luontokuvat on sitten julkaistu. En ole valokuvausasiantuntija ja oma valokuvaamiseni on suurimmaksi osaksi vain ympäristön dokumentoimista oman muistin tueksi, mutta tämä "luontokuva" suorastaan huutaa kommentoimaan, mikä lienee ollut sen valitsemisen tarkoituskin.
Tuomaristolla on tietenkin ollut täysi oikeus valita juuri se kuva minkä halusi, mutta minäkin voin sanoa mitä kuvasta ajattelen: Se ei ole luontokuva. Jos nykyihmisen olematon luontosuhde ja ilmastonmuutos on tässä tarkoituksella tuotu esille pääasiana, niin mikäs siinä. Olkoon sitten vaikka "luonnottomuuskuva".
Sopiihan se hyvin ajan pessimistiseen henkeen.
-- tyy
20.10.2008 Ei vieläkään talviunille?
On se ihme, vieläkin tuli nukuttua yksi yö metsässä. Josko tästä talviuni kuitenkin alkaisi? Parempi kun ei vielä povaa, tuntuu luonto vieläkin houkuttelevan, vaikka marraskuu on jo lähellä.
-- tyy
16.10.2008 Kiitos palautteesta
Taas olen saanut sähköpostia muutamalta näitä sivuja lukeneelta. Suuret kiitokset kaikista kommenteista.
Minulta on jäänyt kirjoittamatta aika tärkeä matkakertomus vuodelta 2004. Siihen on syynsä, mutta aion puutteen korjata mahdollisimman pikaisesti.
-- tyy
14.10.2008 Noitatunturin ekoteko
"Ekologisuudesta kilpailuvaltti", kirjoittaa päivän Kauppalehti uutisoidessaan Pyhätunturin Noitatunturille valmistuvaa jättimatkailukeskusta.
Noitatunturi Oy:n jo vuosia suunnitteleman hankkeen kaavaesitys on valmistumassa: Kaikki jätteensä itse uusiokäsittelevän matkailukeskuksen tavoitteena "on saada matkailurakentamisen hiilijälki mahdollisimman pieneksi".
Sanottakoon heti tässä vaiheessa, että en ole teknologiavastainen, päinvastoin, mutta pidän vastenmielisenä sitä tapaa millä liike-elämä on valjastanut käyttöönsä ekologian ja ilmastonmuutoksen termistön.
Matkailu ei voi edes periaatteessa olla ekologista, se on luonteeltaan aina luontoa kuluttavaa, olipa kyse sitten Noitatunturille rakennettavasta jättimatkailukeskuksesta tai maastokengillä jäkälikköä tallaavasta yksinäisestä vaeltajasta.
-- tyy
Kävin iltakävelyllä, kusettamassa koiraa niinkuin aina. Lokakuun ilta oli pimeä, mutta lämmin. Yksinäinen rusakko loikki täysin äänettömästi jalkakäytävän reunaan, istui hetkeksi, pyöritti päätään. Sitten ylitti suojatien, niinkuin tekisi aina niin.
Urbaani rusakko, täällä syntynyt, enemmän kotonaan kuin minä.
-- tyy
Raimo O. Kojon teosten metsästys divareista tuottaa tulosta. Nyt plakkariin jäivät "Lappi - Suomen siirtomaa" ja "Teno - Saamen ja lohen virta".
Vielä muutama puuttuu, joten pengottavaa riittää.
-- tyy
Tjaah. Minua on valistettu, että uudet kartat ovat paljon laadukkaampia kuin vanhat. Ok, annan periksi, kehitystä ei voi eikä kannata pysäyttää. Toivottavasti vain käynti optikolla riittää.
-- tyy
9.10.2008 MML:n uudet kartat - ahistaa!
Jaaha, tilaamani kartat saapuivat. Täytyy sanoa, että olin hivenen pettynyt. Nimittäin Maanmittauslaitoksen uusien maastokarttojen 1:50000 laatu ei ole samaa kuin vanhojen topografisten!
Karttapaperi on huonolaatuista ja painojälki vaikeasti luettavaa. Tuommoinen vessapaperi ei kestäne minkäänlaista kostumista ilman muovitusta. Muovitus on aina viisasta kartan suojaamiseksi, mutta siitä huolimatta: Ei hyvältä näytä. Jotkin paikannimet on onnistuttu painamaan niin pienellä, että ei tämmönen keski-ikäinen äijä saa niistä tolkkua ilman suurennuslasia.
(Lähde: Maastokartta X512, Utsjoki, Maanmittauslaitos ja Topografikartta 28122 Kiellitunturi, Topografikunta)
Täytyy toki myöntää, että jos silmät vaan pelaavat niin uudesta kartassa on enemmän informaatiota, tarkemmat yksityiskohdat ja hyvä uudistus on EUREF koordinaatisto, mutta siitä huolimatta: Jos vielä löydätte vanhoja topografisia karttoja joiden painaminen lopetettiin vuonna 2006, niin ostakaa pois kun vielä ennätätte, varsinkin jos kuulutte joukkoon jonka elämä ei enää ilman prillejä suju.
-- tyy
Upea lokakuun pävä. Olisiko ok viettää se vaikka Nuuksiossa?
No mikä ettei.
-- tyy
Eipä tule uni, pihkatappi puuttuu?
Reilu viikko sitten hankkimani Raimo O. Kojon teokset olivat odottaneet tätä viikonloppua, en uskaltanut koskea niihin viikolla, koska pelkäsin kirjojen juuttuvan käteen aamuyöhön saakka.
Hyvin arvattu. Laskin "Tervaksen tuoksuisen lohen" kädestäni tänä aamuna klo 4.00. Edellinen yö oli mennyt "Lapin retkeilyoppaan" parissa, jonka olin jo ajatellut olevan auttamattomasti vanhentunut. Osin tietysti onkin, varsinkin varusteiden osalta, mutta eivät vaeltamisen perusasiat ole erilaisia. Hieman alakuloista tietenkin, kun huomaa sen muutoksen joka Lapin luonnossa on tapahtunut 40 vuodessa.
Iltäpäivällä kävin istuskelemassa Sipoonkorven kallioilla miettimässä lukemaani.
Sipoonkorvessakin voi löytää pienen palasen erämaan rauhaa, mutta ensi kesän Lapinvaellusten suunnittelu taitaa alkaa jälleen jo ennen joulua. Tilasin heti aamulla maanmittauslaitoksen karttapaikan kautta kautta peräti 5 uutta maastokarttaa.
W444 KARIGASNIEMI
X433 PAISTUNTURIT
X434 GISTUSKAIDI
X512 UTSJOKI
X511 KALDOAIVI
Siinä sitä on talveksi tutkimista. Skaidimaalle taitaa jälleen ensi kesän vaellus suuntautua.
-- tyy
2.10.2008 Talvihorros lähestyy
Krroohh, huh?
Tämän vuoden retkeilyt alkavat olla retkeilty. Kohta lähestyvä pääkaupunkiseudun pimeä ja märkä syksy ei enää houkuta päiväretkiä pitempään luonnossa liikkumiseen. Aika siirtyä sisäruokintaan.
Hyviä talviunia.
-- tyy
Niin muuttuu eteläsuomalainenkin maisema kohti loppusyksyn värejä. Ihmeen monenlaista väriä on puissa yhtä aikaa tänä syksynä, vai kuvittelenko vain?
-- tyy
26.9.2008 Lapin Radio: Lappi-työryhmä aikoo esittää Vuotoksen altaan rakentamista
Kemijärven sellutehtaan sulkeminen on nyt antanyt Vuotoksen rakentamista puoltaville uuden aseen.
Vähän vetää hiljaiseksi. Jostain sitä sähköä pitää saada ja työpaikkojakin Lappiin, mutta luonnon tuhoaminen on aina arveluttava keino.
Lappi-työryhmän on syytä lopettaa hölmöily ja keskittyä johonkin toteuttamiskelpoiseen.
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=56360&lan=FI
-- tyy
25.9.2008 Ostoksilla divarissa
Taannoin tässä kaipasin Raimo O. Kojon tuotantoa ja nyt löysinkin Vantaan Antikvariaatista kolme teosta, nimittäin seuraavat:
Kojo Raimo O.: Tervaksen tuoksuinen lohi - Kalatarinoita ja retkitunnelmia Lapin erämaista, painos: 1, 1969
Kojo Raimo O.: Lapin retkeilyopas, painos: 1, 1967
Kojo Raimo O.: Syysmatka Suomessa, painos: 1, 1988
Olisihan nuo voinut kirjastostakin lainata, mutta jotenkin tuntui oikealta ostaa omaksi kun kohdalle sattuivat.
-- tyy
Tänä vuonna suomalaiset ovat vääntäneet peräti kolme kauhuelokuvaa. Joskus olen genreä seurannut, mutta täytyy sanoa, että ei nykyään oikein jaksa sytyttää. Mutta jospa tämä suomalainen näkökulma toisi jotain uutta?
Hesarin netin kulttuuriosastolla käsiteltiin AJ Annilan Sauna- elokuvaa. Miksi tämä nyt minua kiinnostaa? Ei oikeastaan sinänsä kiinnostakaan, mutta tämä Hesarin kommentti liikautti jotain:
Valtaosin Prahassa kuvattu Sauna pelottelee suomalaisen kauhun perussuureilla: synkillä metsämaisemilla ja periferian outouksilla. Ilman niitä kotimainen kauhu menettäisi Annilasta osan identiteetistään.
”Täällä tiedetään millaista on kasvaa takapajulassa ja minkälainen paikka metsä on. Olisi hälyttävää, jos se ei näkyisi suomalaisessa kauhussa.”
En yhtään tiedä miten tuo Annilan kommentti oikeastaan pitäisi ymmärtää, mutta ratkiriemukas se minusta on!
On ilmeisesti aivan pakko käydä tämä katsomassa, että saadaan selville minkälainen on suomalaisen elokuvaohjaajan käsitys metsästä.
-- tyy
24.9.2008 Älykkään keskustelun loppu
Vastakkainasettelut saavat ihmisten pahimmat puolet esille. Politiikka, luonnonsuojelu, energiakeskustelu ja perinteisemmin uskonto ovat näitä aiheita, joissa ajattelu loppuu heti, kun puolet on valittu. Sitten alkaa inttäminen, faktoista välittämättä.
Minua on aina käynyt kateeksi ihmiset, joilla on hallussaan oikea totuus. Itse en oikein koskaan tiedä mitä asioista pitäisi ajatella, en edes sen jälkeen kun olen yrittänyt vajavaisin käytettävissä olevin keinoin ottaa niistä selvää. Toisilla taas tuntuu olevan heti mielipide valmiina ja vieläpä sellainen, jota ei olla valmiita muuttamaan riippumatta sitä mitä vastapuoli argumentoi. Tämä on inttämistä, ei keskustelua, eikä edes väittelyä.
Onko niin, että epätietoisuus on niin vaikeaa, että joku puoli on valittava vaikkei osaisikaan valintaa mitenkään perustella. Tai onhan se yleisin perustelu usein nähtävissä: Oma, välitön etu.
Tyhmyys ja ahneus, ihmiskunnan ohjaavat voimat.
-- tyy
23.9.2008 Huonojen uutisten päivä
Olin tänään ajatellut kommentoida tätä Hesarin netistä aamulla lukemaani uutista.
Päivän muut uutiset kuitenkin vetävät sen verran hiljaiseksi, ettei juuri kommentoitavaa löydy, ainakaan vielä.
-- tyy
22.9.2008 Kesä taas ohitse, joko nyt?
Tänään, kun ajelin kotiin töistä ja oli jo pimeää, tuntui ensimmäisen kerran, että kesä on tosiaan ohitse myös täällä etelässä.
Vielä pari viiikonloppureissua lähikohteisiin täytyy ehdottomasti heittää ennenkuin ruskan lehdet varisevat ja pimeä syystalvi alkaa, mutta kateeksi käy niitä, jotka vielä tänä syksynä pohjoisen kohteisiin suuntaavat.
Yritin etsiä Raimo O. Kojon kirjoja nettikirjakaupoista, mutta ilmeisesti painokset on myyty loppuun. Jäljelle jäävät kirjastot ja divarit. Sinne siis.
-- tyy
21.9.2008 Raimo O. Kojon mietteitä Radio Suomessa
Sattumalta avasin eilen iltapäivällä autoradion juuri, kun Radio Suomi lähetti kirjailija Raimo O. Kojon haastattelun. Niin kiehtova oli Kojoa kuunnella, että lähes jouduin pysäyttämään auton voidakseni keskittyä.
Kojon ajatukset Lapin luonnosta ja huoli sen säilymisestä ovat niitä samoja, joita olen viime aikoina pohtinut lähes päivittäin. Miten luontomatkailua tai erämaita muka voisi kehittää? Kuten Kojo sanoo, on aito luontomatkailu takaperoista, jotain täysin erilaista kuin kaupunkielämä. Se on paluuta siihen, mitä muuten ei enää ole. Jos palvelut viedään erämaahan, ei se enää voi olla erämaata. Minäkään en ymmärrä sitä, että parasta mitä Lapilla olisi tarjottavana olisi moottorikelkkailu. Miten erämaan rauhan ja kauneuden voisi löytää konevoiman avulla?
En haaveile ihmiskunnan taantumisesta turvemajoihin ja luonnontalouteen, koska uskon nykyteknologian oikein käytettynä olevan ihmiskunnan ainoa toivo, mutta toivoisin, että tulevaisuudessakin löytyisi paikkoja, joissa vielä voi löytää häivähdyksen villistä luonnosta.
Raimo O. Kojon haastattelu on kuultavissa Ylen Areenassa
http://areena.yle.fi/toista?id=1522977
Häpeäkseni minun on tunnustettava, etten ole lukenut yhtään Kojon teosta. Taidanpa tuon puutteen nyt korjata saman tien.
-- tyy
Sanomalehti Kaleva käsitteli massaturismin käsivarren Lappiin mukanaan tuomia muutoksia kahden vuoden takaisessa pääkirjoituksessaan "Kilpisjärven lumo vaarassa".
Enontekiön kunta tarvitsee epäilemättä matkailun tuomia rahoja, se on helppo ymmärtää, mutta kuten Kalevakin jo tuolloin totesi, voivat Enontekiön päättäjät sahata tässä omaa oksaansa liian lyhytnäköisellä toiminnalla.
Esitän tämän potentiaalisen matkailijan mielipiteenä, en siksi, että haluasin neuvoa enontekiöläisiä siinä, miten heidän pitäisi kuntaansa kehittää.
-- tyy
Markkinavoimat jyräävät myös retkeilyssä. Retkeiljän kannata tilanne on tietenkin hyvä, koska varusteet paranevat koko ajan ja uusia vaihtoehtoja tulee markkinoille. Muista kuitenkin, että on sinusta itsestäsi kiinni ostatko tavaroita joita todella tarvitset, vai ostatko vain sen takia, että uudempi, parempi, kevyempi tai muuten vain "coolimpi" ratkaisu on saatavilla. Retkeilykaupan myyjä ei tiedä mitä sinä tarvitset, mutta sinä itse tiedät.
Retkeilyvarusteet ovat hyvin henkilökohtainen asia ja yksi suuntaus mitä en hyväksy on se, että vaeltaessa pitäisi näyttää joltain tietyltä, muuten joutuu luokitelluksi "siihen toiseen porukkaan". Tähän arvosteluun syyllistyvät sekä vanhan koulukunnan veteraanit että nuoremmat, jotka ovat kasvaneet teknisten varusteiden kanssa.
Älä lähde mukaan tähän kinasteluun, lähde luontoon.
-- tyy
Tässä männä viikolla nettikeskustelussa möläyttämäni kommentti on päätynyt sanomalehti Kalevan pääkirjoitukseen. Kaikkeen sitä joutuu kun availee päätään harkitsemattomasti.
Vaikka pääkirjoittaja totesikin aivan oikein, että "kylällä asuva moottorikelkkaileva lautahökkeliasuja epäilemättä tuo kunnalle enemmän rahaa kuin tunturiin katoava patikoija", niin täytyy sanoa, että tuolla viimeisellä Kilpisjärven reissulla tuli enemmän istuttua paikallisen ravitsemusliikkeen pöydässä kuin käveltyä tunturissa. Niin, että siinä mielessä ihan normituristin silmin sitä kylänraittia silloin arvosteltiin, ei niinkään vaeltajan. Vaikka patikoisinkin, yritän hankkia mahdollisimman paljon paikan päältä ja vietän paikallisessa majoituksessa aina 1-2 yötä, joten kyllä patikoijakin pikkurahoja paikkakunnalle jättää.
Mutta tuosta itse pääasiasta, Kilpisjärven kylän ilmeen muuttumisesta vajaassa kymmenessä vuodessa, olin kesällä 2005 suorastaan järkyttynyt. Syynä oli yleensäkin holtiton rakentaminen, eivät pelkästään norskien lautahökkelit. Onneksi ei ole vaellusreissuja käsivarteen suunnitteilla.
-- tyy
14.9.2008 Sisäpiirin kamaa
Perustin tämän asentopaikka.fi saitin pitkän harkinnan päätteeksi ja vaelluskaverini rohkaisusta. En kuitenkaan ollut lainkaan varma, että muut haluaisivat näitä juttuja lukea. Onhan ihan selvä asia, että tällaiset vaellustarinat ovat aika marginaalista sisäpiirin tavaraa, eivätkä sisällä mitään sellaista yleisesti kiinnostaavaa, että näitä jaksaisivat lukea muutkin kuin vaelluksia itse harrastavat.
Olen kuitenkin ollut yllättynyt siitä kävijämäärasta, joska huhtikuun jälkeen on tilastoihin kertynyt: Tähän mennessa 3869 vierailua joista eri kävijöitä 2568, keskimääräinen vietetty aika per käynti on 430 sekuntia. Tilastot ovat tietysti vain tilastoja ja myös riippuvaisia käytetystä ohjelmistosta, mutta kyllä näitä selvästi joku selailee.
Suuret kiitokset kaikille, jotka ovat jaksaneet lukea. Jos haluat komentoida, älä epäröi lähettää sähköpostia. Vaikka kirjoitankin täällä toistaiseksi vain nimimerkillä, vastaan kaikkiin asiallisiin sähköposteihin omalla nimelläni.
-- tyy
13.9.2008 Saariselän tilinpäätös
Saariselän päiväkirja on viimein valmis. Vähän on ollut näköjään väkinäistä tuo kirjoittaminen tällä reissulla. Hieno patikka kuitenkin ja komeat maisemat, vaikka viimeiset päivät olivatkin jälleen sumuisia, kuin toisinto Muotkan vaelluksesta.
-- tyy
12.9.2008 Mualimanloppu
CERN:issä käynnistellään maailman suurinta hiukkaskiihdytintä, jonka avulla toivotaan saatavan selvyys muun muassa nykyisten hiukkasfysiikan teorioiden paikkansapitävyyteen, varsinkin eräs Higgsin bosoni niminen alkeishiukkanen on hakusessa.
Hörhöt ovat jo vuosia vaikeroineet tulevasta maailmanlopusta, kun kiihdyttimen synnyttämä musta aukko nielaisee maapallon ja mahdollisesti koko maailmankaikkeuden, mutta vielä paljon huolestuttavampaa on jos esimerkiksi minunkin pitkään arvostamani Tietokone lehti alentuu samantasoiseen populismiin. Tietokone lehti kirjoittaa muun muassa: "Laitteen ominaisuuksista kertoo jotain sekin, että LHC voisi teoriassa synnyttää mustia aukkoja ja muita vakavia turvauhkia." Lehti ei kuitenkaan mainitse mitä nämä muut turvauhat olisivat (minimadonreiät tunneloivat ihmiskunnan pleistoseenikaudelle?) tai tarkemmin ota kantaa mitä tuo mustien aukkojen syntymisen uhka mahdollisesti tarkoittaisi. Miten voisikaan, joten olisiko parempi jättää kokonaan kommentoimatta.
Mitä tekemistä tällä on vaeltamisen kanssa? Milläpä nyt ei olisi.
-- tyy
12.9.2008 Syyslaiskuutta
Saariselän päiväkirjat ovat edelleen kirjoittamatta, mutta tämän viikonlopun aikana lupaan ne tänne laittaa. Taitaa tosin olla tässä hommassa jo vähän taisteluväsymystä. Vaelluksia on tullut tahkottua jo kolme tänä kesänä, enkä oikein tahdo enää näistä matkakertomuksista niin innostua.
No, uskon kuitenkin, että talvi korjaa tilanteen ja ensi keväänä on jälleen intoa niin kirjoitella kuin vaeltaakin.
-- tyy
11.9.2008 Ekosyyllisyyttä
On muotia potea huonoa omaatuntoa aiheuttamistaan hiilidioksidipäästöistä, niinhän minäkin teen kun ajelen 2000+ km omalla autolla Lappiin ja takaisin, mutta raja se täytyy olla ihmisten syyllistämiselläkin. Milloinkahan Suomessakin voi alkaa ostaa aneita joilla saa ekosyntinsä anteeksi? Suuressa maailmassa näytetään mallia miten ihmisen syyllisyydentunteella rahastetaan, voipi sitten ajella citymaasturilla omatunto puhtaana.
Voi vaikuttaa kivalta idealta, mutta jokin tässä hommassa mättää.
-- tyy
1.9.2008 Pysy poissa luonnosta?
Retkeily ja luontomatkailu ovat kummallisia asioita. Luonto ei retkeilevää ihmistä kaipaa ja sen kannalta olisi parasta jos pysyisimme pois metsistä, tuntureilta ja vuorilta. Vai oliko se niin, että jossain vanhassa kirjassa luvattiin korkealta taholta, että kaikki resurssit ovat käytettävissä, olepa hyvä vaan?
Jos olen sitä mieltä, että luonto ei ihmistä kaipaa, niin mitä minä siis siellä teen? En tosiaan ole varma. Useimmiten tuntuukin, ettei minulla ole sinne mitään oikeaa asiaa, mutta hataraksi puolustukseksi voisi yrittää keksiä jotain sen suuntaista, että luonnossa liikkuminen auttaa ymmärtämään mitä menetämme jos viimeisetkin erämaat häviävät.
Mene sinäkin katsomaan, mutta kulje varovasti, sillä mitä pienemmän jäljen jätät, sen parempi.
-- tyy
31.8.2008
Se on sitten kesä ohi? Vaelluskamat naftaliiniin ja odottamaan uutta kevättä johon on aivan liian pitkä aika.
Eipäs nyt hätäillä. Vuoden paras aika luonnossa liikkumiseen on vasta edessä. Myös valokuvauksen harrastajille loppukesä ja syksy ovat kulta-aikaa.
Valitettavasti minulla ei ole mitään mahdollisuutta enää pidemmille reissuille tänä vuonna, mutta useamman viikonloppu- tai päiväreissun ehtii heittää ennenkuin lumet tulevat. Repovesi esimerkiksi on täysin näkemättä. Pitäisiköhän sinne raahautua syyskuussa.
-- tyy
30.8.2008
Äääh. Olen tuskaillut ja pähkäillyt sitä miten vaikeaa valokuvaus on. Välineet eivät auta jos kuvaaja on tumpelo. Ensi vuonna rinkan painoa kasvattaa jalusta, sen olen nyt oppinut. No harrastushan tämä vain on, joten sitä on turha ottaa liian vakavasti. Kaikesta huolimatta Saariselän elokuun kuvat ovat täällä.
Muotkan päiväkirjakin on valmis, mutta vaatisi näköjään sensurointia. Sen verran outoa juttua pukkaa..
-- tyy
29.8.2008
Aloitan elokuun vaellusten ruotimisen tänä viikonloppuna. Ensimmäinen homma on tuhota n. 75% otetuista kuvista ja sitten katsoa lopuista jääkö jotain näytettävää. "Muotka Reloaded" vaelluksen kuvakooste on jo nähtävissä.
-- tyy
24.8.2008
Terveisiä pohjoisesta, kaksi ja puoli viikkoa meni kuin siivillä. Eilen Saarisellältä lähtiessä kaikkialla näkyivat jo merkit siitä, että Lapin lyhyt kesä on ohi. Tänään Vantaalle saapuessa kaikki näytti vielä pitkälti täysin kesäiseltä. Paitsi illat, nyt on todella pimeää. Lapista palatessa iltojen pimenenisen huomaa parhaitan. Saariselällä keinotekoisen valon tarve oli vielä lähinnä marginaalinen, täällä taas on aivan pilkkopimeää.
Kuvat ja matkakertomukset Muotkan ja Saariselän elokuun vaelluksista ovat tulossa parin viikon sisällä.
-- tyy
5.8.2008
Kaksi kituyötä jäljellä ennen Lappiin pakenemista. Tämä kerta tosiaan tuntuu pakenemiselta, koska en ole aiemmin käynyt pitkällä vaelluksella kuin kerran vuodessa.
Suunnitelma on erilainen kuin kertaakaan aiemmin: Vaellan 2x7 päivää, ensin yksin Muotkalla ja sitten porukassa Saariselällä, 14 perättäistä vaelluspäivää. Toivotaan, että kunto kestää.
Kalastus on siis pannassa tällä matkalla, saas nähdä kadunko jo tokana iltana. Jätän myös pokkarin kotiin, tämä pakottaa keskittymään valokuvaukseen järjestelmäkameralla. Heinäkuun alun Muotkan reissun kuvat olivat osittain pettymys, niistä kun valtaosa on otettu kompaktilla ja se näkyy.
Virtuaalinen asentopaikka hiljenee toistaiseksi, käy kurkkaamassa syyskuussa mitä tuli.
-- tyy
2.8.2008
Näin vaelluksen lähestyessä käy aina joskus mielessä ajatus: Entä jos jotain sattuu? Onko avun saanti erämaahan itsestäänselvyys?
Ehkä meidän lapinkävijöiden olisikin hyvä käydä laittamassa pari kymppiä pelastushelikopteri Aslakin tukemiseen. Jos jättäisi jonkin uuden turhan tavaran ostamatta, entisilläkin pärjää.
-- tyy
29.7.2008
Tempoilen taas kalastusvehkeiden kanssa. Olin jo päättänyt, etten ota syyskesän kaksoisvaellukselle kalastusvehkeitä mukaan, mutta jo tänään katselin kaiholla varastoon hyllytettyä teleskooppivapaa ja uistinlaatikkoa. Ei, kyllä tämä päätös pitää: Tänä vuonna en enää kalasta. Muotkalle olen suunnitellut reitin joka kulkee suurimman osan ylhäällä tunturissa. Mikä vapaus reitin suhteen, kun kalapaikkoja ei tarvitse miettiä! Ehkä tästä syntyy jotain uutta, keskityn vaikka valokuvaukseen.
Olen myös aloittanut rinkan sisällön saneerauksen. Tuo painaa sitä ja tuo tätä, onko tuo vekotin edes tarpeellinen, miksi olen tätä kantanut: Lista tuntuu olevan loputon. Ei kai minusta ole tulossa grammanviilaajaa?
Ei kai sentään, mutta täytyyhän olla mahdollista niistää rinkka viikon reissulle reilusti alle kahteenkymmeneen kiloon (sans valokuvausvehkeet, tietysti).
-- tyy
Päivän Hesari alittaa riman lapsellisella kirjoituksellaan "Karvaselän kummituskämppä valvottaa myös nykykulkijaa". Vanhoja kummitusjuttuja voi olla joskus viihdyttävää kuunnella nuotiolla, mutta valtakunnan ykköslehdestä luettuna juttu on lähinnä säälittävä.
Huvittavaa on myös se, että sen lisäksi ettei kämppä ole enää entisellä paikallaan Inari-Kittilän tien varressa, ei ole ollenkaan selvää onko tuo siirretty kämppä edes se sama alkuperäinen, jossa kummittelun syyksi väitetty surmatyö tapahtui.
Erämaassa ihmisen ei tarvitse pelätä muuta kuin omaa mielikuvitustaan.
-- tyy
25.7.2008
Mielessä kypsyy hävytön suunnitelma palata Lappin vielä 2,5 viikoksi elokuun lopussa. Viikko Muotkalla ja toinen Saariselällä.
Saariselkää olen vierastanut, jostain syystä, olisi varmaan jo aika käydä katsomassa onko hylkimiseen ollut mitään todellista syytä.
-- tyy
23.7.2008
Olen mietiskellyt loppukesää ja vahvistuu ajatus Muotkalle paluusta. Vain pienen osan kun ennätin nähdä, keskeltä raapaista.
Kolme viikkoa hommia ja takaisin?
-- tyy
21.7.2008
Muotkan kierroksen päiväkirja luettavissa.
-- tyy
16.7.2008 - Keskikesän saldo
Keskikesän vaellus on jälleen takana, valitettavasti. Pluspuolena todettakoon, että periaatepäätös palata samalle alueelle elokuun lopussa on tehty.
-- tyy
26.4.2008 - Tervetuloa
Virtuaaliselta asentopaikalta löydät erään lapinhulluuden uhrin sairaskertomuksen. Kirjoittelen näitä juttuja pääasiassa omaksi ilokseni ja kavereiden kiusaksi ilman sen suurempaa tarkoitusta, mutta jos joku on kuvistani ja jutuistani kiinnostunut, niin tervetuloa vaan lukemaan ja katselemaan.
Asentopaikalta et löydä extreme-vaelluksia, vaan rauhallista kuljeskelua.
-- tyy
