Pääsivulle Poluilta ja tulilta

Näkävaelluksen resepti


 

 

Eväät ovat tärkeä osa retkeä. Itse tehdyt sapuskat ja huolellisesti suunnitellut ruokailut takaavat retken onnistumisen. Mutta muistatko pitää huolta eväistäsi myös retken aikana? Entä jos jotain tapahtuu, menetät osan tai jopa kaikki ruokasi? Edessä voi silloin olla totinen paikka.

 

Tallainen onnettomuus voi tietysti tapahtua monella tavalla. Useimmat tietävät hyvin, että ruokia ei saa jättää eläinten ulottuville, mutta muistavatko kaikki aina noudattaa tätä varovaisuutta. Jaksatko sinä aina huolellisesti pakata eväät rinkkaan ruokailun jälkeen vai jätätkö ne kenties vaikkapa teltan absidiin yön ajaksi? Vaikka tiesin hyvin, että hiirien, lintujen ja isompienkin eläinten varalta on syytä säilyttää ruuat rinkassa, oli minulle vakiintunut outo tapa, että jätin osan ruuista absidiin yöksi aamiaista varten. Eihän mitään toki voi tapahtua, kun ruokapussi on vain alle puolen metrin päässä korvistani.

 

Tämän käsityksen huomasin virheelliseksi syyskuun lopun vaelluksella, kun heräsin yöllä outoon rapinaan. Ensin kuvittelin äänen kuuluvan viereisestä teltasta, enkä kiinnittänyt siihen huomiota ennekuin se voimistui. Tämä oli kohtalokas virhe. Kun tajusin, että jokin tonkii nyt telttani absidissa ja avasin pilkkopimeässä teltan vetoketjun, oli vahinko jo tapahtunut. Vain 2 metrin päässä minusta seisoi ketturepolainen täysin pelottomasti, jopa hieman uteliaana kun suuntasin otsalampun valokeilan sen silmiin.

 

Kun sitten aloin nousta teltasta, sieppasi kettu maasta hetkeksi siihen pudottamanta näkkileipäpaketin ja jolkotti tiehensa. Vasta nyt tajusin mitä oli tapahtunut. Leipäni olivat tiessään! Ja kaikki, koska olivat samassa paketissa! Nyt alkoi vimmattu ruokien tutkiminen, jonka päätteeksi jouduin toteamaan, että myös kaikki rautaisannokseni eli 10 energia- ja suklaapatukkaa, sekä n. 100g Beef Jerkyä olivat myös poissa. Epäuskoisena en oikein tiennyt mitä ajatella ja tulevien päivien nälkä kurni jo vatsaani. Mutta mitään ei ollut tehtävissä. Kettu palasi koko lopun yötä puolen tunnin välein teltalle ja puuta vasteen nojaavalle rinkalle tutkimaan olisiko lisää tarjolla. Joka kerta kun se työnsi päänsä absidin liepeen ali, minä heräsin koiranunestani hätistämään kettua, enhän tiennyt aikoiko se mahdollisesta vaikka järsiä teltan liepeet jos antaisin sen vain olla.

 

kettu

 

 

Lopulta heitin elikkoa trangian kannella ja jahtasin karahka kourassa repolaista pitkin pimeää männikköä yökkärissäni. Yö oli kuitenkin kylmä ja pimeä, eikä minusta ollut ketulle vastusta. Illkuen se palasi kerta toisensa jälkeen kunnes aamu valkeni. Minä en sinä yönä juuri nukkunut.

 

En tiedä miten olisin selvinnyt, ellen olisi saanut pakettia näkkileipää Tahvon tuvalta eräältä kanssavaeltajalta. Siitä olen hänelle kiitollinen. Rautaisannokset jouduin korvaamaan lopun matkan aikana pelkällä energiajuomalla, joten kokonaan mahan mouruamiselta en välttynyt. Vaikka tämä kettuyksilö, kutsukaamme sitä vaikka "Tahvoksi", olikin ilmeisen erikoistunut retkeilijöiltä varasteluun ja ehkä sitä oli jopa ruokittu, niin muistathan pitää huolta retkimuonistasi, etkä jätä niitä eläinten ulottuville edes hetkeksi. Kotimatkan taittaminen ilman ruokaa voi olla kova paikka.

 

Ketusta ei ole parempia kuvia, vaikka tilaisuuksia kuvaamiseen oli vaikka miten. Uskomatonta, mutta totta.

 

 

---

 

(Ilmestynyt aikaisemmin http://www.outa.fi)

 

>> Vaelluskertomus tältä matkalta

 

 

 


Takaisin alkuun >