Pääsivulle Poluilta ja tulilta

 

 

 

Itäkaira

Itäkaira 2009
Lue lisää

 

 

Kaldoaivi

Kaldoaivi 2009
Lue lisää

 

 

Paistunturit

Paistunturit 2009

Lue lisää

 

 

Kaldoaivi 2004

Ounastunturi pääsiäisenä 2009
Lue lisää

 

 

Kauas katsomisesta


 

Kuljen mielelläni ylhäällä tunturipaljakassa, missä katse siirtyy kauas. Lapin monet kauneimmista paikoista löytyvät yllättävistä notkoista ja jokilaaksoista, mutta allaolevan kuvan näkyä odotan ja se saa minut kiirehtimään ensimmäisenä vaelluspäivänä. Siinä silmä lepää ja voi taas katsoa kauas.

Mutta pitkän kaupungissa vietetyn talven jälkeen on vaikea tottua tunturimaiseman mittasuhteisiin ja niinpä minulle usein käykin kesän ensimmäisellä reissulla hassusti ellen ole tarkkaavainen ja anna aikaa rauhoittumiselle: Aivot eivät ole vielä sisäistäneet mittakaavaa ja mieli on huumaantunut maiseman mahtavuudesta. Varsinkin uudessa maastossa maiseman ja kartan yhdistäminen voi tällöin olla hankalaa.

Kauas (klikkaa kuvaa niin näet sen suurempana)

 

Teleobjektiivilla voi sitten tallentaa maisemia, joita muuten ei ole olemassa. Se litistää tunturit ja tuo useiden kymmenien kilometrien päässä olevat kohteet osaksi samaa kuvaa.

Kauas

 

Vielä isommilla kakkuloilla voi katsoa todella kauas. Jos voisit katsoa käsivarren mitan päässä olevan 1 neliömillimetrin suuruisen ikkunan kautta yötaivasta ja silmäsi olisi yhtä tarkka kuin Hubble avaruusteleskooppi (ja paljon valoherkempi), näkisit jotain tällaista:

Ultra deep field
(Lähde:NASA and the European Space Agency)

 

Eivätkä ne ole tähtiä, vaan jokainen kirkas piste on galaksi, samanlainen kuin oma Linnunratamme, jokaisessa satoja miljardeja tähtiä. Ja mihin tahansa katsoisitkin, joka suunnassa taivasta olisi samanlaista. Siinä on perspektiivi, joka ei ihmisraukan aivoille helposti aukea.

Onneksi maanpääliset vaelluskiveliöt ovat vähän pienempiä.

-- tyy, 19.11.2008, 16.2.2010