Pääsivulle Poluilta ja tulilta

 

 

 

Itäkaira

Itäkaira 2009
Lue lisää

 

 

Kaldoaivi

Kaldoaivi 2009
Lue lisää

 

 

Paistunturit

Paistunturit 2009

Lue lisää

 

 

Kaldoaivi 2004

Ounastunturi pääsiäisenä 2009
Lue lisää

 

 

Itsepäisyyspäivä


 

Kalastaja Pentti Linkola pelastaa taas maapalloa tappamalla ihmisiä. Linkolan mielipidekirjoitus tämän aamun Hesarissa on tuttua luettavaa: ihmisiä on liikaa ja osasta on päästävä eroon, että maapallo pelastuisi. Avuksi tähän hän toivoo luonnonkatastrofeja, sotia ja kulkutauteja.

Ymmärrän kyllä Linkolaa, koska nuorempana ajattelin kuin hän, mutta koska en ole yhtä vahva kuin Linkola, minusta tuli itsekäs. Lisäksi opin kaksi tärkeää asiaa:

Kun opin nämä, minusta tuli itsekäs. Tai oikeammin, näin oikeutuksen itsekkyydelleni evoluution näkökulmasta, koska en halua lakata olemasta yksilönä. Olen siinäkin mielessä itsekäs, että olen oppinut arvostamaan ihmislajin saavutuksia erittäin korkealle. En halua, että ihminen lakkaa olemasta lajina.

Kyllä, minäkin haluan pelastaa luonnon jäniksineen, mutta haluan pelastaa sen ennenkaikkea ihmiselle. Entäpä jos ihminen on maailmankaikkeuden ainoa älykäs ja tiedostava olento, eikö se tekisi ihmisestä korvaamattoman kallisarvoista?

Mutta ehkä mitään huolta ei ole, luontohan kyllä selviytyy. Niin kauan kuin yksikin DNA:ta kantava eliö jatkaa sukuaan, meidän tarvitsee vain odottaa tarpeeksi kauan, korkeintaan muutama sata miljoonaa vuotta, niin luonto on ennallaan. Ja lisäksi, jos ihmisen potentiaalinen älykkyys on jo koodattu mahdollisuutena DNA:han, ei meidän myöskään tarvitse kuin odottaa ja uusi Sapiens on syntynyt.

Entä elämä muualla maailmankaikkeudessa? Miten on muka perusteltavissa ajatus, että ihminen olisi maailmankaikkeuden ainoa älyllinen olento? Tosiasia on, että kukaan ei tiedä miten elämä syntyy, joten todennäköisyyttä sille ei pystytä laskemaan. Kallistuisin itse kahden vaihtoehdon kannalle:

  1. Elämän syntyminen on äärimmäisen epätodennäköistä, vaikka otolliset fysikaaliset olosuhteet vallitsisivat
  2. Elämän synty on lähes varmaa oikeanlaisissa olosuhteissa

Vaihtoehto 1. saattaa tarkoittaa, että olemme yksin (vaikka maailmankaikkeus on järjettömän, siis oikeasti aivan alyttömän suuri) tai ainakin olemme niin kaukana toisesta sivilisaatiosta, että emme koskaan voi olla kosketuksissa tai vuorovaikutuksessa sen kanssa. Tässä tapauksessa olemme melkoisen ainutlaatuisia.

universe
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hubble_Ultra_Deep_Field

Vaihtoehto 2. taas tarkoittaa sitä, että väkeä on kuin pipoa galaksit väärällään. Tässä tapauksessa taas voisi nolosti ajatella, että yhdellä maapallolla ei ole paljon loppupelissä väliä. Mutta ennenkuin tiedämme enemmän, voimme vain spekuloida, olemmeko yksin vai emme.

Mutta takaisin asiaan. Maapallon pelastaminen ihmisineen on poliittisesti huomattavasti korrektimpi suunnitelma, kuin Linkolan ajatus siitä, että luonto itseisarvona on ihmistä tärkeämpi. Siksi se on minusta ainoa suunnitelma jolla on onnistumisen mahdollisuudet. Ehkä Linkola pehmenee vanhemminen, koska hän lopuksi lieventää ja esittää mahdollisuuden, että väestönkasvun rajoittamisella voitaisiin vielä ylläpitää pientä toivoa. Toivoa vaaliessanne, kantakaa kortenne kekoon ja tehkää vähemmän lapsia. Tosin täytyy pitää mielessä, että uusimmat arviot kertovat vaestönkasvun pysähtyvän, ennenkuin 10 miljardia tulee täyteen.

Niin tai näin, omalta osaltani en ole valmis kuolemaan luonnon puolesta, mieluummin elän sen puolesta. Miten sairas olisi laji tai yksilö, joka ei haluaisi suojella itseään? Itsenäisyys on itsepäisyyttä ja osaltaan myös itsekkyyttä. Oikeassa mittakaavassa itsekkyys on tervettä meininkiä.

 

-- tyy, 6.12.2009